Kotiäidit, missä määrin työssäkäyvä kumppaninne tukee teitä jos olette vaikka sairaana?

Meillä kun tuntuu, etten enää mitään saisi odottaa. Mies aina heittää tuon " työkorttinsa" pöytään, kun jotain tulee.



Nyt olen muutaman yön valvonut alle vuoden ikäisen kanssa, kun jostain syystä ei nuku. N. puolen tunnin välein herää, itkee, tuttia hakee jne. Kuumetta ei ole eikä muutoinkaan kipeä, liekö hampaantuloa. Noh, kuitenkin, olen nyt ihan tööttöröö, päässä melkein vippastaa kun väsyttää ja vatsa sekaisin kaupan päälle. Miehellä on huominen vapaata ja sillä oli otsaa sanoa, että hän hakee alkosta juomaa ja vähän maistelee illalla. Ensin suutuin ja sanoin, että tee mitä haluat. Sitten kuitenkin ihan asiallisesti soitin ja sanoin, että " nyt on kotona sellainen tilanne, että saat jättää sen pullon hakematta ja juoda sitten kun on seuraava vapaa" . Mies aivan selkeästi suuttui ja lopetti puhelun äkisti.



Aloin vain itsekseni ajattelemaan, että eikö sitä puolisolta voi edes tällaisissa tilanteissa odottaa tukea ja maalaisjärjen käyttöä. Että ne omat vapaapäivät ovat niin " arvokkaita" omaan käyttöön, ettei voi joustaa edes kerran toisen suhteen.



Meillä sattuu erittäin paljon tällaisia tilanteita, joissa olen alkanut ajatella, että onkohan mies " sittenkään" se oikea minulle. Kun tuntuu että itse olen aina siinä " antajan" osassa, olipa kyse mistä vain. Ja ei uskalla kohta enää olla kipeäkään, kun täytyy silti kantaa täysi vastuu kaikesta vaikka pää kainalossa... Ansaitsenkohan tuollaista kohtelua, kun itse kuitenkin hoivaan toista vaikka olisi krapulassa. No, en tasan! Tyhmiäkö kirjoitankin, täytyy alkaa todella miettiä, mitä tämän tilanteen kanssa tekee. *eroko edessä*