Tulevia ekaluokkalaisia? Millä mielellä menossa kouluun?

Valitettavasti poika ei päässyt viime syksynä lähieskariin joten ei tuu samasta eskarista yt yhtään tuttua mukaan samaan kouluun.

Mutta pihalla on kavereita ja ilmeisesti pari niistä on tulossa samalle luokalle.

Koulusta/luokasta/opesta tiedetään sen verran mitä kouluuntutustumispäivällä selvis.

Mut nyt vaan ootellaan kesää ja lomaa eikä vielä stressata koulusta :-).

kun ope selitti että meidän vanhempien pitäisi tarkastaa läksyt ja laittaa puumerkki niitten tarkastettujen läksyjen viereen. Mulla on kaksi lasta jo koulussa enkä oo juur niitten läksyjä vilkaissutkaan. Ihan hyvin silti pärjäävät koulussa (numerot 8-10 akselilla).

Tuleeko mun lapsestani silmätikku jos mä en viitsi hyppiä open pillin mukaan, haloo mä olen jo kouluni käynyt! Lapseni osaa sitä paitsi jo kaikki olennaiset 1-2 luokan asiat, isommat sisarukset on opettaneet. En siis mitenkään viitsisi haaskata aikaani johonkin noin turhaan.

TUolla asenteella osoitat lapselle ettet arvosta hänen koulutyötään. Asenteessasi on melkolailla korjaamisen varaa.



t. opettaja, joka olettaa vanhempien olevan kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä.

sitten se sujuu ilman vanhempiakin. Olisi tosi tärkeää, että vanhemmat kuuntelisivat ekaluokkalaisen lukuharjoituksia ja seuraisivat osaltaan oppimista. Eikä niihin läksyihin mene kuin se 15min.



(Oppilaideni lestadiolaisvanhemmat, joilla 4-12 lasta pystyvät hyvin seuraamaan lastensa läksyjen tekemistä)



ope

En ole sanonut tätä ajattelemaani lapselleni ääneen. En ole sitä mieltä että koulu on turhaa lapsen kohdalla, olen sitä mieltä että koulunkäynti on turhaa MINUN KOHDALTANI. En halua käydä koulua enkä muutenkaan tehdä mitään mitä joku muu käskee ja olettaa minun tekevän. En ole enää vajaavaltainen lapsi joka joutuu sellaiseen alistumaan.

Se tässä nyt harmittaa että joudun joko nielemään kiukkuni ja tekemään kiltisti ne lapsen koululäksyt tai sitten joudun sanomaan ääneen että minä en halua totella opettajia. Aikaisemmin ei ole ollut mitään ongelmaa kun mitään ei ole minulta odotettukaan.

On aivan täysin ja älyttömän turhaa istua kuuntelemassa jotain lukuläksyä kun lapsi osaa aivan sujuvasti lukea. Minulla on vain neljä lasta mutta haluan käyttää sen yhteisen aikani heidän kanssaan johonkin järkevämpään.

Olen kyllä kiinnostunut lasteni koulunkäynnistä siinä mielessä että sen täytyy sujua. Aina jos lasten todistuksessa on ollut jotain muuta kuin hyviä tai erinomaisia arvosanoja, olen ottanut seuraavan loman aiheeksi kyseisen aineen, olen ottanut selvää seuraavan vuoden oppimäärästä ja opettanut sen etukäteen. Näin ollen koulussa työskentely on ollut kertausta ja hyvä menestys on taas jatkunut. Mutta tämän olen tehnyt omasta halustani ja omassa aikataulussani ja siinä on vissi ero siihen että minun pitäisi joka päivä tuhrata sellaisten asioitten parissa mihin minua ei tarvita, ja vielä jonkun käskystä!

Kyllä meillä tokaluokkalainenkin vielä haluaa lukea isille tai äidille ääneen lukuläksyn ;-)

Samassa koulussa on jo isosisko ja samalle luokalle tulee monta kaveria eskarista. Opettajakin vaikuttaa mukavalta.

siis kympille tiedoksi että nää meidän lapset on jo kasvaneet vuosikaudet siihen että asioita tehdään itseä varten, ei siksi että niitä koko ajan oltaisiin esittelemässä toisille. Eivät ole nämä isommatkaan kaivanneet koko ajan jotakuta viereen ihmettelemään mitä kaikkea he osaavat. En minä edes tiedä kaikkea mitä he osaavat. Eskariope tossa justiin keskustelussa selitti että toi eskaripoika osaa laskea päässään tuhatlukuihin asti ja osaa myös paljon kertotaulua. Enpä ole itse moista hoksannut kun en ole kysynyt. Viime kesänä teki tokan luokan matikankirjan, jonka olin ostanut yhden koulun kirpputorilta. Silloinkin vähän yllätyin että sehän osaa jo noi kaikki.



Eikä tää tarkoita etten olisi kiinnostunut lapsistani ja viettäisi aikaa heidän kanssaan. Heillä on vaan omaakin elämää ;)



keskustelija nro 4/8

ja hänellä on taipumusta tutustua vähän kovakouraisesti. täysyy yrittää nyt kesän aikana iskostaa vähän jotain sosiaalisia käytössääntöjä päähän. Itse ei kai osaa mitään erityistä toivoa tai pelätä, on vaan iloinen kun pääsee eskarista pois.