Kirjoista tietävät: ovatko nämä hyvää lastenkirjallisuutta:

Parempiakin löytyy, esim vaikka Astrid Lindgrenin tuotannosta.

Myyrät on klassikoita, niisä on mukavan vanhahtava, viipyilevä kerronta ja kaikki kovin kilttiä Kuvitus tukee tekstiä.



Franklinitkin on kilttejä ja mukavia, opettavaisiakin, mutta ei ehkä silleen klassikkoainesta.



Mun lapset on tykännyt enemmän Franklineistä kuin Myyristä.



Jos itse saan valita lapselle kuvakirjaa, etsin aina suomalaisia kertojia ja kuvittajia. Suosikkejani ovat Harjanteen Minttu-kirjat, Uppo-Nallet ja Mauri Kunnaksen kirjat.

piti hiukan " muokata" kun luin tyttärelleni. Franklinia en ole lukenut, mutta tv-sarja ainakin oli hyvä, aiheina ystävyys, rehellisyys ym. Minkäikäiselle lapselle?

Oikeen tosi retroa, heh! Ei kun niissä ei ainakaan tarvitse miettiä, kaikki on varmasti lapsille sopivaa ja niinkuin joku sanoi " kilttiä" . samoin Myyrä-filmit on ihania, pienetkin katsoo eikä tarvitse olla huolissaan pahoista vaikutuksista =)

Suosittelen moraalikasvatuksen tueksi. Millä 2v pelkää myyrää, vaikka on muuten tosi kirja-ahmatti.

Mä en tykkää Lindgrenin Peppi- ja Eemeli-kirjoista. Mun pojalla on näköjään sama juttu - ahdistuu, kun Eemeli tekee luvattomuuksia. Lisäksi niissä on hirmusti selitettäviä juttuja nykyaikana (vanhoista ajoista on toki kiva puhua, mutta jotenkin satuina hankalia esim pepissä pelotellaan poliisilla ja isä on neekerikuningas jne).



Muuten olen kyllä Lindgren-fani. Nämä Leijonamieli, Ronja, Mio poikani... huikean upeita, muttei vielä viisivuotialle pojalleni sopivia.



Franklin ei ole ns. korkeaa kirjallisuutta, mutta mielestäni tarinat ovat oikein sopivia pikkuisille.

Myyrää en tunne (kuin lapsuuden piirroshahmona).

on 4-vuotias. On innoissaan sekä Myyrästä että Franklinista. Sekä kirjoina että animaatioina. Mutta olen vaan miettinyt tuota, että ovatko oikeasti hyvää kirjallisuutta.



Esimerkiksi itse tykkäsin lapsena tosi paljon Pupu Tupunasta, mutta vasta aikuisena olen tajunnut, että sitä on jo silloin 70-luvulla pidetty huonona lastenkirjallisuutena. Kuten Miinoja ja Manuja nykyisin, joista muuten lapseni tykkäisi myös.



ap

minkäikäisestä on kyse??



ps. ei kaiken lastenkirjallisuuden tarvitse mielestäni olla kasvattavaa tai sivistävää tai edes hyvin kirjoitettua. meillä ainakin löytyy hyllystä myös hyvin kuvitettuja, juonellisesti hyviä tai muuten vaan hauskoja kirjoja.

luuli, ettei tyttö välitä hänestä, uhkaili tyttöä jotenkin itsetuhoisesti menemään kanssaan naimisiin. Oli siinä jotain muutakin outoa, mutta en enää muista mitä. Ei se niin kauheaa ollut, lähinnä tosi vanhanaikaista ja huvittavaa aikuisesta. En siin pannaan julista ko. teosta, mielenkiint. havainto kuitenkin.

Vierailija:

minkäikäisestä on kyse??

ps. ei kaiken lastenkirjallisuuden tarvitse mielestäni olla kasvattavaa tai sivistävää tai edes hyvin kirjoitettua. meillä ainakin löytyy hyllystä myös hyvin kuvitettuja, juonellisesti hyviä tai muuten vaan hauskoja kirjoja.

ole paras mahdollinen, mutta kyllä niitä meilläkin silti luetaan ja tosi paljon tykätään!! =)



lastenkirjallisuus on lähellä sydäntäni ja on myös osana työssäni, mutta suosittelen ettei aina kannata miettiä niin kauheesti, vaan lukea sitä mistä lapsi tykkää =)

etenkin jos lukee monipuolisesti erilaisia kirjoja....ja tuskin haittaa vaikka joskus haluaisi viikon putkeen vain samaa kirjaa. Pääasia että on lapsen mielestä kiva, ei pelota eikä sisällä mitään sopimatonta ikäkauteen nähden tai muutenkaan. Tarvitseeko jo ensikirjallisuuden olla ennenkaikkea sivistävää??? Musta on näin aikuisenakin viihdyttävämpää lukea hömppää kuin " korkeatasoista" kirjallisuutta

Ekaa kertaa lukiessa vähän hämmennyin kieltämättä siitä pupusynnytyksestä. :D

2-vuotiaalle. Pitääkin lainata se ja lukea itse...t.4

itsekin 2v:lle luin ja häkellyin tosiaan tuosta kohdasta. Mutta pikku tyttö kiinnitti huomon ihan kuihin asioihin, kuten, että metsässä ei kirmaa lampaita ja että hiiri syö tikkaria. Mäkään en kyllä lukenut niitä kohtia, joissa pupupoika uhkaa itsemurhalla, kun puputyttö kiusaa.



kuulostaapa hurjalta. Oikeesti on hyvä kirja ja mahtava kuvitus (etenkin synnytysosiossa :D)

ja ovat niin ihania että luen erittäin mielelläni kun naurattaa aikuistakin.

Lotta on 5-vuotias ja puhuu ja tekee 5-vuotiaan asioita niin aidosti että ihmetyttää miten Astrid on saanut vangittua saman aaltopituuden pikkulapsen kanssa.



Tatu ja Patu&Veera kirjat ovat myös todella hyviä ja hauskoja, suuri suosikki meillä.



Itse rakastan Myyrä-kirjoja edellä mainittujen syiden, kuten ihana retro ja huvittava kerronta; takia, lapsetkin ilmeisiesti pitävät paiti pelottavasta metsästäjä ampuu kotkan-kirjasta.

jostain 3-vuotiaasta 5-vuotiaaseen tyttö suorastaan rakasti niitä. ja edelleen 7-vuotiaanakin tykkää ja itsekin tykkäsin pienenä!! =)