Mistä tunnistaa provon?

kysyy jotain.



Minusta on outoa että kaikilla pitäisi olla joku sama kaava miten kirjoittaa ja jos joku kirjoittaa erillailla niin se on provo..



Minä yleensä kirjoitan hätäisesti jonkun viestin ja myöhemmin " selittelen" lisää ja kerron lisää. Näin myös puhun asioista. Ensin pääpiirteittäin, sitten yksityiskohtia!

jokainen ihminen kirjoittaa omalla tyylillää ja kertoo asiansa erillailla, joten koskaan ei voi tietää mikä on provo ja mikä ei.



täällä tosin kaikki normaalista poikkeavat jutut ovat provoja eräiden mielestä.. se on todella ärsyttävää!





PROVOOOOOO!

Voi kuinka monesti itse olenkaan ihmetellyt että voiko noin tyhmiä ollakaan. Ja sitten kerron miehelleni lukemani jutun. Ja hän tokaisee, että siellä vauva-lehdellä on kyllä suomen uskomattomimmat jutut.



Tarkemmin asiaa olen miettinyt ja kyllä, tästä on tullut viihdettä. Toki asiallisuutta kaivataan, mutta tätä luetaan samalla tavalla kuin seiskaa, päivitellen " ei voi olla totta" - tyyliin.



Siis tiettyyn rajaan asti toivon tosi-viestien sekaan provoja, ne ovat se palstan piristys, siinä tuntee suuttumusta, katumusta, joskus kyyneleet silmissä, joskus nauraa katketakseen.



Mielestäni Provot ovat tervetulleita, hyvän maun rajoissa tietysti. Viikon vellonut keskustelu erään naisihmisen kohtalosta ja hänen asunnosta on saanut osin jo mauttomat piirteet, osoittaa että kaikilla ei ole tervettä järkeä tai harkintaa tänne kirjoittaessaan.

hänen tarinansa saa mitä uskomattomampia käänteitä. Ja seliseli ja eiku. Ihminen, jolla on joku erikoinen tositarina kerrottavanaan, kertoo kaiken oleellisen heti, niin ettei kummempaa selittelyä enää tarvita.