Onko täällä muita, jotka ovat epävarmoja omasta seksuaalisuudestaan?

En ole tossa mielessä ollut epävarma, mutta luulen tajuavani mitä päässäsi liikkuu.



Tuntuu, että toi on sulle jotenkin tärkeä fantasia ja ymmärrän, että se houkuttaa. Ehkä osittain senkin vuoksi, että se on " kiellettyä" . Pystyisitkö pitämään sen ihan vain fantasiana ja kehittelemään siitä päässäsi omaa kivaa?



Tai luulet miehesi suhtautuvan, jos tietäisi ajatuksistasi? Ymmärrän, että kuitenkin rakastat hänta oikeasti ja haluat elää hänen kanssasi, tuo on vain seksuaalinen juttu sulle. Osa miehistä ei varmaan kokisi tuota mitenkään uhkaksi itselleen. Olisi varmaan hyvä, jos pystyisitte puhumaan siitä. Ja joidenkin miesten mielestä saattaisi olla ihan ok, vaikka kokeilisitkin joskus jotakin.



Olen itse seksuaalisesti aika utelias, ja mua on helpottanut se, että mieheni on valmis kokeilemaan eri juttuja ja saattaisi ainakin harkita asiaa, jos jotakin tollaista haluaisin. Mulle on lopulta helpompi olla toteuttamatta asioita ja elää, kun tiedän, että asiaa voitaisiin miettiä, jos joku juttu tulisi kamalan tärkeäksi jommalle kummalle meistä.

Mici-55

Mun kokemukseni mukaan satunnaiseen seksiin rajoittuva biseksuaalisuus on miesten mielestä suorastaan häkellyttävän ihana piirre naisessa. Ketään kielteisesti suhtautuvaa en ole tavannut, vaikka olen jo yli neljäkymmentä.

Elämä on valintoja, aina ei voi elää pelkän tunteen mukaan, jos nimittäin haluaa jotain pysyvää ja haluaa sitoutua. Ei ole väliä mitä sukupuolta ihastuksesi kohde on. Oleellista on se oletko valmis vielä sitoutumaan ja onko mies se riittävän hyvä tähän tarkoitukseen?



Lupaan että olit homo tai hetero tai jotain siltä väliltä, niin ihastuksia tulee varmaan aina. Mutta joskus on vain päätettävä mitä elämältä haluaa, miten haluaa elää.



Voithan tietysti, jos siltä tuntuu, kertoa miehellesi ihastuksestasi ja ehkäkeksitte jonkun ratkaisun yhdessä asiaan - jos miehesi nimittäin hyväksyy asian. Minun mieheni ei jakaisi minua edes naisen kanssa, sen tiedän. Toisaalta kertominen voi hankaloittaa asioita.



Niin kauan kun ei ole sitoutunut, voi elää enemmän vietti ja tunne pohjalta. Päivä kerrallaan, mutta se voi olla aika tyhjää pinnallista elämää. Mieti mitä haluat, mitä elämää haluat 5 v. päästä elää?

Jos kerran rakastat miestäsi ja haluat miehen kanssa elää arjen, niin älä ihmeessä ala fantasioiden takia heittämään hukkaan hyvää suhdetta! Uskon, että tulet katumaan sitä syvästi.



Mikään ei ole vapauttavampaa kuin se, että saa olla SITOUTUNUT yhteen ihmiseen:) Niin paradoksaaliselta kuin tämä väitteeni tänä aikana varmaan kuulostaakin! Minusta se on ollut nimenomaan äärettömän vapauttavaa. Ei tarvi juosta tunteidensa ja viettiensä perässä, vaan saa tietää, että olen aikoinani VALINNUT rakastaa tätä miestä, meidät on Jumalan edessä liitetty yhteen, ja siksi hänen kanssaan pysyn. Ihastuksia on ollut, mutta en ole alkanut flirttailemaan tai " ruokkimaan" noita tunteitani -ja ajallaan ne häipyy. Minusta juuri se, että joutuisi elämään ailahtelevien tunteiden ja viettien perässä on juuri sitä orjuuttavaa elämää.



On paljon helpompaa olla ja hengittää, kun oikeasti elää valintojensa/vakaumuksensa mukaan. Ja vaikka joskus arjesta on romantiikka kaukana, niin se on ainakin meillä ollut vain hetkellistä: tunteet tulee taas vähän ajan päästä, kun kerran on sitoutunut toiseen, eikä ala miettiä muita vaihtoehtoja. Näin meillä on käynyt:) Yhteistä eloa takana 8 vuotta..

sähän voit vaikka soittaa setan puhelinneuvontaan, jos asia kovasti vaivaa?