Lue keskustelun säännöt.
Miten teillä onnistuu keskustelu avo-/aviomiehen kanssa?
11.12.2006 |
Mua rupes eilen tosissaan kiehuttamaan, kun pitäis keskustella kasvatusasioista, niin ukko heittäytyy tuppisuuksi. sanoin sitten, että missäs se on se mies, joka seurustelun alkuaikoina hehkutti olevansa herkkä ja keskusteleva? On kuulemma muuttunut.. Just.. Ja sen saa nyt sitten lapset tuntea, kun ei ole vanhemmilla yhtenäistä suuntaa, kun iskä ei osaa keskustella.
Kommentit (19)
Ja toin asian ehkä humoristisesti esiin, en tarkoittanut halveerata miestäni, mutta asia on (meillä) niin, ettei kekustelusta tule mitään jos ei muuta läheisyyttä ole. Eikä tää nyt pelkästään seksiä käsitä! Sun ilmaus koivet kattoon on aika kaukana siitä mitä ajoin takaa:) En " anna" miehelleni, että voisimme keskustella, vaan olemme AINA läheisempiä rakastelun jälkeen ja rakastelu on suurin rakkauden osoitus toiselle. Se yhdistää! Mun pointti ei ollut alkaa tuosta nyt kinaamaan, vaan antaa mun näkökanta kun niitä vinkkejä kyselit;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos teillä on aiheena kasvatus, kysyisin että mitä mieltä olet tästä ja tästä asiasta... Ja siitä se sitten pikku hiljaa lähtee. Mies menee aivan lukkoon ja tuppisuuksi jos siltä alkaa vaatimalla vaatia keskustelua.
Mekin yleensä jutellaan illalla lasten nukkuessa, joko sängyssä tai sitten syödään/juodaan jotain hyvää ja samalla jutellaan kaikesta maan ja taivaan väliltä. Mies on ihan yhtä kiinnostunut keskustelemaan vaikkapa juuri kasvatuksesta kuin minäkin, saattaa itse yhtälailla aloittaa keskustelun kuin minäkin. Usein kommentoin jotain, mitä olen vaikka täältä av:lta lukenut ja siitä juttu lähtee rönsyilemään :-)
Siinä miehellä ei ole töllöä tai muuta huomiota vievää. (Muutakuin liikenne!(;
Mä saatan huumorilla sanoa, että miten ois se " puolivuosittainen avioliittokeskustelu" ? Miestä tuo sanahirmu ennemminkin huvittaa, ja kun ei ainakaan alota liian tiukkiksesti, niin hyviä keskusteluja on saatu aikaan. ja mies on huomannut, että kyllähän meillä keskusteltavaa olikin, vaikka ehkä toisin ensin luuli...
Oikeasti; miehet usein ajattelevat jostain ongelmasta, ettei se juttelemalla parane
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli yhteen väliin oli aika pahoja ongelmia, mitkä pääosin johtui siitä, ettei puhutta siitä mikä oikeesti oli vikana. Oli vaan pakko kattoo toista silmiin ja sanoa, et ymmärrä nyt, että tästä nyt pitää puhua. Mun oli tosi vaikeeta kertoa miehelle se, että mä en silloin edes halunnut kertoa sille asioita, jotka oli mielen päällä ja painoivat, koska pelkäsin ettei se välittäis tai suuttuis.
Nykyään keskustelu onnistuu esim. kun laitetaan ruokaa tai viikataan pyykkejä. Joskus jutellaan pitkään ennen nukkumaan menoa.
Mutta kyllä se aina välillä innostuu porinamielelle, varsinkin kun se on nyt huomannut, että miten hyvää se tekee minulle! En ole sitten niin äkäinen, kun olen saanut puhuttua kaikki mieltä painavat asiat halki poikki ja pinoon. En tarkoita tällä, että kyseessä olisi riita tilanne vaan ihan normaaleja juttuja pitää vaan saada " puida" silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että saan pitää yksinpuhelua tai luentoa ihan rauhassa ja toinen ei ota kantaa tai sitten vaan sanoo jotain tyhmää vastaukseksi. kyllähän noita tilanteita välillä tulee!
Yleensä puhutaan kahdestaan jostain lapselle sattuneesta tapahtumasta ja sitä kautta päästään keskustelemaan kasvatuksesta yleensä. Joskus näissä tilanteissa yllättyy kun toinen onkin ihan eri mieltä...
Jos asenteesi onkin se, että " nyt minä sanon sinulle, miten näiden kasvatusasioiden pitäisi mennä" ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toinen kun puhuu niin toinen kuuntelee ja toisin päin. Perustellaan, pohdiskellaan, jaetaan mielipiteitä, kiistelläänkin joskus. Meillä on sama päämäärä; lapsille hyvä kasvatus ja turvallinen koti. Kun viihdytään yhdessä niin liitto kestää ja viihtymisen eteen on tehtävä töitäkin joskus.
Ymmärrystä, naurua, myötätuntoa, tukea. Siinäpä se.
Jos toinen osapuoli olisi niin typerä ettei vaivautuisi edes keskustelemaan niin se kertoisi jo niin paljon välittämisestä, viitsimisestä ja TAHTOMISESTA että suhde kuivuisi tuhkaksi.
Sanoimme alttarilla " tahdon" . Se tarkoittaa että tahdomme rakastaa toisiamme niin myötä- kuin vastamäessä. Ei se aina automaattista ole. Hyvän parisuhteen eteen on tehtävä töitä, molempien. Jos toinen luovuttaa eikä puhu, on ihan turha olla " yksin suhteessa" .
Millaisen esikuvan sellainen jurottava suhde antaa lapsille. Ahdistus kasvaa ja aivot pysyvät narikassa kun ei vaivauduta avaamaan suuta.
Junttia, niin kovin junttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua harmittaa kanssa se, että alkuaikoina mies oli niin keskusteleva ja kaikkea, vaan nykyään menee joka ikinen urheiluohjelma, tai itse asiassa mikä tahansa, ohi sen että hän juttelisi vaimonsa kanssa. ja onhan se nyt jumankekka kun täällä jeesustelevat täydelliset naiset aina ensimmäisenä jaksavat sanoa että taidat olla itse nalkuttava lehmä...! Kyllä ne miehetkin muuttuu!
" minä olen tätä mieltä!" -mukakeskusteluun. Kun mies sanoo vastaan, on hän hölmö, eikä tajua mitään. Meillä ainakin kasvatusasiat ovat monessa mielessä kompromissejä ja vaativat periksi antoa molemmilta.
Menkää itseenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta entä ruokapöydässä? Oletteko te illallisella aina hiljaa? Eikö sellainen ole lapsille todella ahdistavaa?
Vierailija:
Yleensä puhutaan kahdestaan jostain lapselle sattuneesta tapahtumasta ja sitä kautta päästään keskustelemaan kasvatuksesta yleensä. Joskus näissä tilanteissa yllättyy kun toinen onkin ihan eri mieltä...Jos asenteesi onkin se, että " nyt minä sanon sinulle, miten näiden kasvatusasioiden pitäisi mennä" ?
Miehet ovat aika konkreettisia ajatustavoiltaan. On siis helpointa lähteä liikkeelle konkreettisesta tapauksesta ja kysyä, miten miehen mielestä pitäisi siihen suhtautua. Jne.
Mutta jos nyt lähdetään siitä, että ap ei olekaan yrittänyt jyrätä keskustelussa miestä, niin toinen mahdollisuus miehen tuppisuisuuteen voi olla, että miehelle ei yksinkertaisesti ole päässyt muotoutumaan perheessä sellaista roolia, jossa hän voisi itsenäisesti muotoilla kasvatuksesta käsityksiä ja toimintalinjoja. Käsi siis sydämelle ap - onko mies enemmänkin sinun asettamiesi linjojen toimeenpanija kuin sellainen, joka aidosti pystyy vaikuttamaan perheen käytäntöihin?
No joo. Meillä mies keskustelee kyllä, mutta on aika herkkä sille, miten asioita esittää. Toimintaehdotukset pitää muotoilla todellakin ehdotuksiksi ja kysymyksiksi tyyliin " mitä luulet, olisiko järkevää jos ... vai miten meidän pitäisi toimia?" Liian kärkevä mielipide tulkitaan käskyksi, vaikka siksi ei olisikaan tarkoitettu.
Miehellä on hyviä ja tarkkanäköisiä kommentteja ja ehdotuksia ja joskus todellakin teemme hänen ehdotuksensa mukaan, eikä minun. YLEENSÄ päädymme kompromissiin.
kysyin, miten hän perustelee oman kantansa ja tyylinsä toimia näissä rajojenasettamistilanteissa. Ei ollut mitään ajatusta.. Omani olin jo perustellut. Empä sitten tiedä, tammikuussa mennään oppilashuoltoryhmään keskustelemaan. Olisi kiva, että meilläkin olisi siihen mennessä yhteinen ajatus asiasta..
Kaikki eivät tee 8-16 töitä.. Ja kaikkia asioita ei voi aina puida lasten edessä, varsinkaan, kun ollaan kasvatusasioista eri mieltä.. Näin minä näen asian. ap
Koska sitten on niitä ihania tilanteita kun saan hänet kunnolla mukaan vaihtamaan mielipiteitä. Ja meillä siihen paras aika on illalla rakastelun jälkeen kun ollaan suihkussa käyty ja herkistelty. Siinä sängyssä sitten maatessa mies on vastaanottavaisimmillaan ja saadaan keskusteltua asioita. En tiedä toimiiko muilla mut meillä tää on paras hetki. Ja seksin jälkeen ehdottomasti, luulen nimittäin ettei miehen aivot pelaa välillä jos on kassit täynnä;)
tasolla kuin itseäni.. Musta toi ajattelu on jotenkin niin halveeraavaa.. Tai sit toisaalta. Että omista lapsistaan vois keskustella, niin muijalla vaan ensit koivet kattoon.. ap