Lue keskustelun säännöt.
Älä rääkkää yksinhuoltajaa
19.01.2007 |
Täällä aina joku puupää käyttää yh:ta ääriesimerkkinä perheestä jolla menee huonosti!
Ärkele, että ärsyttää.
Meillä ei mene huonosti. Olen keskiverto äiti, vietän lapsen kanssa paljon aikaa. Minulla on loisto duuni. Riittävästi rahaa kahdelle.
Meillä on neljän äidin lastenvaihtorinki, mulla on paljon ystäviä. Pääsen hienoihin juhliin jos haluan. Vanhempani asuvat lähellä.
Meillä on hyvä olla.
Siitäs saitte!
Kommentit (4)
Lapsiani on kiitelty tasapainoisiksi =). Baarissa käyn ehkä kahden kuukauden välein, välillä harvemmin. En harrasta yhden illan juttuja. Se mitä meiltä puuttuu on ylimääräinen raha. Syömme hyvin ja olemme aina siististi pukeutuneita. Mutta matkoja ei ole vara tehdä. Olen ihan tyytyväinen elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme kaikki kolme akateemisesti koulutettuja, hyvissä töissä, onnellisia, tasapainoisia, perheellisiä = ihan tavallisia veronmaksajia!
Kouluaikana aina ihmeteltiin siskon ja veljen kanssa, koska me ruvetaan käyttämään huumeita ja koska me tytöt ruvetaan jakamaan veli alkaa varastella ja impata ;)
Meillä oli ihana lapsuudenkoti, meillä oli läheiset välit, hauskaa yhdessä ja aika kova kuri. Käytöstavat ovat kaikilla hyvät ja " selkäytimessä" .
Että siitäs saitte ;)!
Mulla ei ole mitään ihme kuvitelmia yh-maailmasta, vaikka itse olenkin nyt sitten onnellisesti naimisissa ja kahden lapsen äiti.
Mulla on kolme päiväkoti-ikäistä lasta ja hyvä työ, tullaan oikein hyvin toimeen. Äitini auttaa lasten kanssa jos tarvitsen,ja minulla on todella paljon ystäviä joiden kanssa autellaan puolin ja toisin esim kun käyn kaksi-kolme kertaa viikossa jumpassa. (tuntuu hassulta muuten joutua vakuuttelemaan, että voidaan hyvin) ja ihanaa kun jää paljon aikaa lapsille. Tosin päiväkodissa kiitellään myös tasapainoisia lapsia ja hyviä kotioloja, jotka heijastuu lapsien käytöksessä. Lapset tapaavat myös isäänsä yleensä noin 2-6 vuorokautta kuukaudessa, vaihtelevasti. Silloin lepään ja nautin yksinolosta. En ole mitenkään masentunut tai loppuunpalanut, kuten kaikki voivottelijat luulee. Tottakai välillä on rankkaa esim kun lapset kipeänä, kun hoitovastuu on yksin itsellään. Mutta muuten elämä hymyilee ja näin on pärjätty monta vuotta:) ps. en ravaa myöskään yleisen harhaluulon mukaan baariss, kun noin 2kertaa vuodessa..