Nautin elämästä ilman ukkoa!!

Harmittaa, että annoin huonon liiton jatkua niin kauan.

Mies oli viikon lomalla ja olin toisaalta helpottunu mut toisaalta tosi uupunut ja masentunut kun hän oli poissa. Ehkäpä pitää vielä miettiä tässä muutama vuosi et nuorempi olis vähän enemmän kun alle 2v.

Mulla samoja mietteitä, mut naimisissa vielä. Lapsia 3 ja kaikki pieniä. Siksi hirvittää lähteä kun mietin selviänkö ja miten. Noin taloudellisesti. Mies kantaa taloudellisen vastuun perheestään - ei henkistä vastuuta. Kotitöitä ei tee lainkaan ja joka pientäkin asiaa saa pyytämällä pyytää tekemään ja lopulta (ehkä) vastahakoisesti suostuu. Jos edes suostuu.



Ilmapiiri kireä ja riitaisa. Minä voimieni äärirajoilla pienten lasten kanssa yksin. Mummot väliin auttelevat, onnekseni.



Luulenpa että jos tästä päätän lähteä en toista ukkoa huoli ikipäivänä. Ei tällaista henkistä kuristusta jaksa.

Muista kuitenkin, että ei kaikki miehet tuollaisia ole. Meillä esim. ei ole ahdistavaa ilmapiiriä tai mökötyksiä.

Vierailija:

Aluksi eron jälkeen tuli paniikki, että miten tästä selviydyn, mutta nyt reilu puoli vuotta eron jälkeen elämä on IHANAA!!

Ei kukaan muu enää määrää meidän perheen tahtia kun minä ja kaksi lastani. Ei mökötyksiä ja vaihtelevia mielialoja, ei tappeluja ja pahaa mieltä siitä että toinen vaan kääntää kylkensä sängyssä.

Nyt kun yhdestä eroon pääsin, en ihan heti edes halua uutta rinnalleni.

Kiitos kun lähdit!!

Ainoa syy, miksi en ole jo ottanut ja lähtenyt on lapsi ja miehen tuoma taloudellinen huolettomuus. Mutta en tiedä kauanko se riittää...