Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu kuin vain kehoni olisi raskaana, enkä minä. :(
08.12.2006 |
Onko kukaan muu kokenut samaa? Kuinka selvisit?
Olen todella oudossa tilanteessa.
Olen pitkän yrittämisen jälkeen raskaana (rv21) ja tämä raskaus oli enemmän kuin toivottu. Mutta jostain kumman syystä en tunne mitään raskautta ja odottamaani lasta kohtaan. Suurimman osan ajasta en edes muista olevani raskaana.
Esikoista odottaessa olin alusta asti onneni kukkuloilla aina loppuun asti. Ja kiintymys ja rakkaus esikoiseen syntyi jo odotus aikana. Hän on minulle kaikki kaikessa (kuten varmasti jokainen lapsi äidilleen). :)
Nyt kuitenkin kaikki on toisin. Kun sain tietää osottavani, olin onneni kukkuloilla. Mutta kun pahoinvointi alkoi, muuttui henkinen olotilanikin todella pahaksi. Toivoin koko ajan keskenmenoa. Vihasin raskautta jne. Ja vaikka pahoinvointi loppui rv12 tienoilla (ihan kuten esikoisen kohdalla), niin henkinen pahaolo jäi. :(
(Esikoisen kohdalla en kokenut henkistä pahaaoloa.)
Mieheni on ollut alusta asti onnensa kukkuloilla ja hössöttää miten mies vain voi. Aivan kuten esikoisen kohdalla. Kun kerroin hänelle pahasta olostani, hän pelästyi, olisiko minulla jokin " synnytystä edeltävä masennus" , tavallaan samanlainen kuin synnytyksen jälkeinen masennus.
Minusta ei vaan yksinkertaisesti tunnu miltään. Ultrissa ei tuntunut miltään, kun näin sikiön kohdussani, liikkeet, kuulin sydänäänet jne. Ja kun katson ultrakuvia, niin ei tunnu miltään. Ei mitään kiintymystä tms.
En kiinnitä mitään huomiota sikiön liikkeisiin. (En edes osaa puhua sikiöstä lapsenani.)
Mutta samaan aikaan esikoistani rakastan yli kaiken ja hänen kanssaan elämä on täysin normaalia ja onnellista ja nautin joka hetkestä.
Mitä tämä on? Onko muilla samoja kokemuksia?
Kiitos jos jaksoit lukea koko jutun.
Tuntuu kuin vain kehoni olisi raskaana, enkä minä. :(
Kommentit (5)
Luulen, että se on sitä, ettei esikoisen hoidolta ehdi niin hössöttää raskaudesta, eikä myöskään ole niin kovaa tarvetta ajatella raskautta joka hetki. Mä olen vasta oikeastaan kaksi viikkoa tuntenut mitään ihmeempää sikiötä kohtaan, eli viikolta 20. Esikoisen kohdalla tunteet olivat valtavat jo jostain vkolta 13 lähtien. :)
Erilaista mulla on se, etten tosiaan ole mitään keskenmenoa toivonut, ja nyt olen kyllä ihan rakkaudesta soikeana sikiötä kohtaan. On hyvä, että tiedostat tunteesi ja mietit, mistä ne johtuvat, eikä varmaan pahitteeksi olisi keskustella jonkun ammatti-ihmisen kanssa, jos ne tunteet eivät ala syntymään edes lapsen syntymän myötä. Mutta luulen, että tuntemuksesi ovat aika normaaleja, ja se rakkauskin tulee kuvaan ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelinkin, että seuraavalla neuvolakäynnillä kerron ihan kunnolla näistä kaikista tuntemuksistani jne.
t:ap
En usko että on mitenkään epånormaalia, tämäki aihe on vaan tabu josta ei sais puhua koska "huono äiti".
Itse olen raskaana vk32, ja en tästäkään nauti. Tän kakkosen kans ei kerkeä edes keskittyä samalla tavalla kun esikoisen kans, molemmat raskaudet ollu äärimmäisen hankalia.
Esikoista rakastan enemmän kuin mitään, siitä huolimatta että raskausaikana en sen ihmeempiä tuntenut eikä synnytyksen jälkeenkään heti. Tunteet tulivat vasta lapsen ollessa n.2kk.
Ei kannata potea huonoa omaatuntoa, siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä :)
Tosin koin tilanteen samoin myös esikoistani odottaessani. En voi sietää sitä, kun ihmiset hössöttää raskaudestani ja puhuvat vauvajuttuja, miestänikin olen kieltänyt intoilemasta. Pahoinvointi vaivasi minua pitkään ja lopulta olin niin väsynyt kaikkeen, että mulla oli kaikkia noita mainitsemiasi negatiivisia ajatuksia ja minunkin mieheni taisi jossain vaiheessa hiukan pelästyä mielialojani. Esikoiseni kanssa rakkaus kasvoi pikku hiljaa, kuitenkin jo ensimmäisten viikkojen aikana, mikä on kuulemma ihan normaalia. Mitään ekstaasiin verrattavaa en heti synnytyksen jälkeen kokenut. Kakkosen kanssa tuntuu toistaiseksi menevän ihan samoin. En koe syyllisyyttä enkä pelkää etten rakastaisi lastani, sillä tiedän, että tunteet kyllä tulevat, en vain ole mikään hössöttäjä.