Kenellä muulla nainen ei saa päättää lasten kanssa kotona olo aikaa?

varmaan enemmän traumatisoi vanhempien ero kuin lapsen hoitoon vienti. mutta tuleekos se ero kuitenkin.

mutta en pidä mielipiteistä, joiden mukaan " yksinhuoltajan lapsen tulevaisuus ei voi olla ruusuinen" .



Olen yh ja tasan tarkkaan heidän elämänsä on hyvää. Paljon parempaa kuin, että olisi jatkettu skitsahtaneen miehen kanssa yhteiseloa lasten takia tms.



Äidin siviilisääty ei estä lapsiani tekemästä mitä tahtovat elämällään.

Mut ei sun tartte sitä eroa ehdottaa jos et halua erota. Teet vaan niinkuin parhaaksi katsot ja jos ei miehelle kelpaa lapsensa paras ja jopa eroaa mielummin niin menkööt.

Sinänsä hoitoon laittaminen 2-vuotiaana ei todellakaan traumatisoi lasta. Vaikka se onkin ehkä parempi vaihtoehto, suuri määrä lapsia menee hoitoon paljon nuorempia ja ihan täysipäisiä heistä tulee.



Samoin yksinhuoltajien lapsilla on useimmilla asiat erinomaisen hyvin ja parempi vaihtoehto se on kuin onnettomassa avioliitossa kasvaminen.



Mutta en ymmärrä, miksi haluat pysyä naimisissa miehen kanssa, jos tuolla tavalla hoidatte erimielisyytenne. Jos mies on noin ehdoton, niin ehkä järkevämpää erota joka tapauksessa.

Mene nyt hyvä nainen töihin äläkä mitään eroa mieti. Aika hauska tuo sinun ajattelutapasi " mies tuppaa omia mielipiteitään..." Eikös hänellä ole siihen oikeus? Vai onko käsityksesi perhe-elämästä se, että nainen eli SINÄ sanelet, kuinka kauan kotona ollaan ja koska mennään töihin jos mennään ollenkaan, ja jos mies uskaltaa olla eri mieltä niin ero vireille?



Mietipä rehellisesti, mitä ajattelisit jos mies sanoisi että aikoo nyt olla kolme vuotta kotona ja sinä saat maksaa perheen kaikki menot? Hihkuisitko innosta vai olisitko - jälleen kerran - ottamassa eroa paskasta ukosta?



Eiköhän jokainen vuodatuksesi lukenut tiedä vastauksen.

Ei kai kumpikaan yksin, vaan minun mielestäni KESKUSTELETTE asiasta! Ei mies voi tuommoista sanella - selitä hänelle miksi sinulle on tärkeää olla kotona. Vai ymmärtääkö mies muutenkaan puhetta??

Vierailija:

Ei kai kumpikaan yksin, vaan minun mielestäni KESKUSTELETTE asiasta! Ei mies voi tuommoista sanella - selitä hänelle miksi sinulle on tärkeää olla kotona. Vai ymmärtääkö mies muutenkaan puhetta??

Eli tämän " keskustelun" lopputuloksen tulisi olla se, että taivutaan naisen tahtoon? Eihän se ole yhdessä päättämistä.

Jos nainen selittää miehelle, miksi hänelle on tärkeää olla kotona, saa kai mieskin kertoa, miksi hänelle on tärkeää että nainen on töissä?

en sanonut lopputuloksesta yhtään mitään, ite sen keksit. Voihan se olla kompromissi siis tyyliin lapsi hoitoon 2 v 8 kk tai ihan mitä vaan!!



10

Sinun lapsesi on jo aivan sopivassa iässä aloittamaan päivähoidon. En yhtään ihmettele ettei miehesi halua elättää tuollaista perseellään makaajaa joka tosissaan tuollaisen takia miettii avioeroa!

Kaikki pitää tehdä naisen pään mukaan: lapsiluku, lasten hoito, kotona oleminen...

Todellakin vanhempien ero traumatisoi enemmän kuin reilu 2-vuotiaana hoitoonmeno!

Ymmärrän miehesi kannan asiassa mikäli olet jo pitkään ollut kotona (lapsia teillä lienee useampi) ja mikäli teillä on taloudellisesti tiukkaa. Ehkäpä miehesi on stressaantunut siitä, että koko perheen toimentulo on hänen varassaan? Olisiko töissä vaikka epävarma tilanne? Keskustelkaa avoimesti asioista. Jos oikea hoitopaikka löytyy, niin yli 2-v lapsi ei varmaankaan traumatisoidu hoitoon viennistä.

Oma kuopukseni on nyt 2 v ja 4 kk ja pärjäisi todennäköisesti jo varsin hyvin.

Ajattelehan nyt ap: todellakaan ei avioero ole se PAREMPI ratkaisu tässä tilanteessa!! Nosta perseesi ylös ja ala mennä töihin, huomaat että lapsesi viihtyy hyvin muidenkin saman ikäisten kanssa ja itsekin olet virkeämpi (etkä mieti eroja) kun välillä pääset kotoa muualle! Uskomattomia ajatuksia!!

koska me molemmat vanhemmat halutaan sitä.

Meillä vauva on vasta 4kk vanha mutta nyt jo riidellään siitä, meneekö päiväkotiin ensi syksynä. Esikoinen meni hoitoon 1v3kk ikäisenä, ja sekin tuntui jo niin pahalta, vaikka hyvinhän tuo onneksi sopuetui. Sanotaan, että minä voisin elää sen asian kanssa, että vauva menisi hoitoon sitten vuoden päästä keväällä, ehkä. Jos minä saisin päättää, vasta seuraavana syksynä.



Eikä minulle edes olisi niin tärkeää, että minä olisin kotona, voisi se mieskin olla, sitten kun ei enää täysimetetä. Kunhan ei tarvitsisi heti pikkuista laittaa päiväkoti- ja kouluputkeen. Suoraan sanottuna mieskin olisi surkea hoitaja lapsille, mutta se nyt on niitä kompromisseja, joihin on joskus mentävä. Ja nyt olen käynyt, ja tulen käymään, viemässä opintoja eteenpäin silloin tällöin muutaman tunnin kerrallaan (tenttejä, luentoja), kai tuo oppii siinä väkisinkin olemaan lasten kanssa.



Ero on mullakin käynyt mielessä ajatuksena (meillä on ongelmia muutenkin), mutta ei kuitenkaan todellisena vaihtoehtona. Minä en mennyt naimisiin sellaisen miehen kanssa, kuin mitä se on nyt! Sitten jos mies pistää ehdoksi ero tai lapsi hoitoon, ei tartte sekuntia miettiä, mutta toistaiseksi elellään suht sopuisasti, mutta minusta tuntuu, että ero tulee jossain vaiheessa kuitenkin ajankohtaiseksi, varsinkin jos se ruikutus ja kiukuttelu ei lopu.



Meillä on viime vuosina ollut muutenkin niin, että " keskustelut" joko päättyy siihen, että mies on oikeasssa tai minä olen väärässä, tai minä olen lapsellinen ja naurettava, eikä mies edes suostu sitä ääneen myöntämään. Ja nyt kun en suostu tässä antamaan periksi, MINÄ kuulema en voi yksin päättää kaikesta ja millä perusteella muka olen oikeassa. No, enpä voi mitään tieteellistä heittää kun miehen mielestä psykologit ym. on vaan pilipalitohtoreita jotka ei tiedä todellisesta elämästä mitään, voin vaan vedota siihen, että pienellä olisi paha olla, jos joutuisi alle vuoden vanhana kotoa pois.



Huvittavinta on, että mies hakuaisi parin vuoden päästä kolmannen lapsen! Ei voi kuin ihmetellä, minä en tee enää yhtään lasta sen miehen kanssa, enkä kyllä kenenkään muunkaan.

Siis ei kai kukaan tuollaisen syyn takia EROA! Kyllä se avioero nyt on lapselle huomattavasti traumaattisempi kokemus kuin joutua päivähoitoon 2-vuotiaana. Joillakuilla ei ole sitä omaa ajattelukykyä kyllä yhtään!

kotona kolme vuotiaaksi saakka.

Minä taas kaipasin välillä muutakin. tehtiin yhteinen ratkaisu ja tein viimeisen vuoden keikkoja. Päivät olin kotona ja toisinaan iltaisin,viikonloppuisin ja välillä öitäkin.

Kaikki olivat näin tyytyväisiä.

Pystyisitkö ap tekemään jotain pientä keikkaa niin,että osallistuisit myös rahallisesti kustannuksiin?

Ymmärrän kyll halusi olla kotona lapsesi kanssa. se aika on kuitenkin niin lyhyt kun saa olla kokopäiväisesti oman lapsen kanssa.

öisin...

Tulipas sekavaa tekstiä ;)

ihmettelen vaan jo tuo riittää perusteeksi eroon? Vai taitaa teillä olla muutakin pielessä... Jos ei niin aika kevyin perustein teette suuria päätöksiä jotka vaikuttaa lastenne koko tulevaisuuteen! Eiköhän se isä ole muutakin kuin hoitaja lapsille, oletko kuullut tunnesuhteesta?