Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä eroon oksentamisfobiasta?
18.01.2007 |
On taas se aika vuodesta kun talvioksennustaudit jyllää ja minä olen aivan hermoraunio! Kuulostaa aivan idiootilta ja tiedän sen itsekin. Inhoan oksentamista, se tuntuu todella pahalta. Kuitenkin sairastan kys. tautia todella harvoin ja kun se on päällä niin ei se silloin nyt niin hirveältä tunnukaan. Etukäteen sitä pelkään ja paljon.
Kun esikoinen syntyi 6 vuotta sitten, aloin pelätä miten reagoin kun hän sairastuu. Oli kova koulu kun eka vatsatauti oli rota-virus joka siis kestää viikon.....mies siivoili onneksi ne pahimmat kerrat kun sattui silloin olemaan kotona. Viime keväänä molemmat lapset olivat taas vatsataudissa ja mies työmatkalla. Kyllä oli tekemistä kun isompi oksensi 23 tuntia puolen tunnin välein. Ei se kyllä silloin enää miltään tuntunut, toivoin vain sen menevän ohi. Sitten aloinkin jännätä milloin itse sairastun, en sairastunut.
Tämä kammo juontaa juurensa todennäköisesti lapsuudesta kun ykäsin ja ripuloin sänkyyni keskellä yötä ja äitini oli erittäin vihainen minulle! Raahasi vaan kylmään suihkuun pesulle ja motkotti mennessään. Tämän takia olenkin yrittänyt olla luonnollinen ja rauhallinen ettei lapsilleni tulisi myös tuota kammoa.
Onko kellään kokemusta, millä tästä pääsee eroon? Ei ole mukavaa mennä nukkumaan ja valvoa puoli yötä lapsia kuunnellen...siis että josko kohta alkaa ykä lentää kun ollaan oltu kerhoissa ym. joissa kuullut että " meilläkin oli pari päivää sitten lapset vatsataudissa..."
Kommentit (2)
Ja juuri tuo kuulostaa tutulta, että sitä pelkää etukäteen, mutta sitten kun oikeasti itse tai joku lapsista oksentaa, ei se olekaan niin kauheaa.
Ja kun lapset olivat pieniä, nukuin tosi huonosti aina silloin kun päiväkodissa oli oksennustautia liikkeellä: heräsin jokaiseen yskähdykseen.
Mutta jotenkin se kammo on vain aikaa myöten hiipunut. Vieläkin kierrän esim. humalaiset kaukaa, koska pelkään että he oksentavat juuri kun olen kohdalla. Mutta muuten pystyn elämään normaalisti.
Olen ajatellut sen niin, että pahin asia, mikä voi tapahtua, on että oksennan itse, tai saan jonkun hysteerisen vapinakohtauksen, joka kuitenkin menee pian ohi. Eli ei siihen kuole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja oon luullut että oon ainut ;). Mä tiedän että se johtuu siitä että meinasin pienenä tukehtua. Mua tää vaiva estää käymästä hammaslääkärissä kun mulla on oksennusrefleksi niin herkässä että pelkään jos jotain tippuu siellä kurkkuun tai lääkäri koskee liian syvälle. kipua en pelkää. en ole myös vuosiin antanu lääkäreiden katsoa kurkkuun sillä lastalla vaan sanon ettei se onnistu, erinlaisia suhtautumisia on lääkäreiden taholta tullut; yksikin alkoi puhua mulle kun lapselle ja piti lastaa seljän takana ja tempas sen viimehetkellä esiin :)
Oksennustautiasiaan mulla on vuosien mittaan tullut rennompi suhtautuminen, ennen melkein lähdin pakoon kun tauti jollain lapsella alkoi, mulla on 4 joten meillä ykätauti kestää aika kauan.
Yritä syöttää ja juottaa perheelle paljon gefilusta jos auttais? Ja tilanne vähän helpottuu kun lapset kasvaa kun osaa jo ämpäriin osua.
Meillä kans on ollut tilanteita jossa esim jonkun lasten kaverin synttärijuhlissa sankari oli oksutaudissa ja piankos kaikki jotka siellä oli ollut... ärsyttävän välinpitämättömiä ihmiset on.