Olen ollut niin masennuksen sokaisema etten tiedä, mitä lasten kanssa voi tehdä

lähde kahville jonnekin kahvilaan, käykää vieraisilla.

Leipokaa pullaa, pipareita yms.

Tiskatkaa astiat, pyyhkikää pölyt, imuroikaa.

Lue satuja, leikkikää perunapeltoa.

Nuku päiväunet lasten kanssa.

menkää uimahalliin, puistoon, kävelylle, vaikka taidenäyttelyyn tai lasten leffaan.



Kun mieheni jäi lastensa etäisäksi avioeron jälkeen, hän ei aluksi tiennyt, mitä lasten kanssa olisi pitänyt tehdä. Aluksi hän vain suunnitteli paljon ohjelmaa, uusia paikkoja missä käydä. Nykyään hän on paljon laiskempi ja viihtyy lastensa kanssa ihan kotonakin, ei tarvitse enää erityistä ohjelmaa, päivät ja oleminen on kivaa muutenkin.

innostuin ärjymään lapselleni kun liimasi käsiinsä pumpulia. kivaahan tämän pitäisi olla. entä kun väsyn tyhjästä ja masennuslääke on tehoton. paskaa!

ap

Vastenmielisen kuuloinen äiti, todella.

Jotenkin käytöksesi kuulostaa törkeältä, masennuksen siivelläkään ei saa ihan miten tahansa käyttäytyä. Lopeta ainakin turha kiroilu, sillä ei ole mitään tekemistä masennuksesi kanssa.



Äiti + 1- ja 3-vuotiaat lapset.

Keksitkö mitään, mikä olisi sen verran rentouttavaa, ettet hermostuisi? Tiedät varmaan itsekin, ettei lapselle kannata huutaa siitä, että hän on lapsi.



Lasten kanssa paikat likaantuu, roskaantuu, kaaos ja meteli lisääntyvät :/



Puisto? MLL perhekerho? Avoin päiväkoti? Joku sellainen, missä olisi muitakin ihmisiä kontrolloimassa " kaaosta" ?

olen jotenkin kääntänyt kaiken vihan sisäänpäin enkä osaa ilmaista sitä tasapainoisesti. kärsin kiltin tytön syndroomasta. olen kai sitten oikeasti vastenmielinen. menenki teippaamaan itseni jonnekin

ap

mutta heti kun on mahdollisuus, itken jossain sohvan pohjalla masentuneena. en saa tunteita tasapainoon. ap

ja sinulla on liikaa aikaa diagnosoida ja tarkkailla itseäsi. Nyt vaan niskasta kiinni ja ala elää niin kuin tavalliset tallaajat.

Sisälläni on jotain todella ahdistavaa. " Vedin itseäni niskasta kiinni" , kävimme virkistävällä kävelyllä lasten kassa ulkona. Tuntui hyvältä. Mutta ongelma on siinä että palleassani tuntuu valtava möykky joka " ei tule ulos" . Oksettaa. Voin pahoin. En voi syödä, vapisen, pyörryttää. sisälläni olen kantanut aina jotain valtavaa " oksennusta" jolle ei ole sanoja. Se on helpompi piilottaa ja teeskennellä että kaikki on hyvin: kiltti tyttö tässä moi.



ap

Et varmaankaan tiedä mistä kaikesta se koostuu, mutta kun alat oksentaa niin kyllä se sieltä tulee... jos ei sinulla ole luottoihmisiä tähän, niin jollekin ammattilaiselle sitten...?

Jos et nyt ajattele lastasi, miestäsi tai ketään muutakaan.

ap

Pakko kysellä, kun en itse ole koskaan ollut noin masentunut.