Täällä 49-vuotias kolmen pienen lapsen äiti

Hienoa. Ihan sama kai se on miten menee. Munkin kuopus on 3 vuotta vanha, ja mun äiti on 50v. :)

Ei minkään maailman ongelmia: ei väsymystä, ei terveydellisiä, ei taloudellisia ja liittokin on onnellinen. Myös lapsi on terve, iloinen ja onnellinen veitikka. Mutta nämä tekstit eivät heilauta niitä nuoria, jotka kulkevat " hevosenlaput" silmillä, eivätkä pysty nenäänsä pidemmälle ajattelemaan. Ainoastaan ollaan valmiita tuomitsemaan ja jyrkästi kieltämään kaikilta muilta sen mikä ei tapahdu heidän tahdissaan ja tavallaan. Annas olla, kun samaiset teinit sitten eroavat ja mies tai itse haluaakin lapsen uuden puolison kanssa nelikymppisenä. Niinpä.

Oma äitini tuli isoäidiksi 46-vuotiaana, ja on lähinnä kauhuissaan ajatuksesta, että hän olisi nyt viisikymppisenä pienen lapsen äiti. ;)

Itse olen 25v ja kahden pienen lapsen äiti. Ei mun tarvii rupee sepostaa täällä kuinka onnellinen olen jne. Kukin taplaa tyylillään. Kun sen oikean miehen löytää, en ymmärrä miksi olisin odottanut 20v.että tulen äidiksi, tai ehkä en silloin olis enää tullukkaan. Hyväksyn iän kun iän, kunhan lapsen terveys ei ole vaarassa.

Olen 41 ja parivuotiaan taaperon äiti. Kylläpä hellitti pipon tiukkuus ja meni asiat uuteen arvojärjestykseen, kun vauva tuli taloon. Sama prosessi se on nuoremmillakin, mutta asiat joista luovutaan/tingitään voivat olla erilaisia. Raskausaikana näin painostavia unia, kuinka sivelin voita (?) nassuuni, ettei tulisi ryppyjä, kun luin jostakin että rypytön äiti on luonnonmukainen äiti... Nyt nauran pelkälle ajatuksellekin, kikatan kilpaa kakarani kanssa, sillä nauru tarttuu. Olen onnellinen.

Silloin ei ole odottanut enää pienokaista itselleen ja jos minäkään en enää olisi saanut lasta(onneksi sain kuitenkin) niin varmasti ajattelisin samalla lailla lapsenlapsesta, kun se kovasti touhuaisi ja tekisi kaikkea duracellina. Asennoituminen alunperin on aivan toinen, onhan lähtökohtakin aivan erilainen.

en ole itsekään mikään teini enää ja yksi lapsi on. Se on tärkeintä, että osaa arvioida riskit kun ikää on enemmän, silloin myös aina lapsen terveys on vaakalaudalla, kuten varmaan itsekin tiedät asian. Haluaisin vielä monta lasta tämän jälkeenkin, mutta itseäni mietityttää oma jaksaminen ja ikä. Olen kuitenkin hyvin positiivinen lukiessani viestejä ettei ongelmia ole ollut lapsen terveyden tai oman jaksamisen kanssa, se antaa toivoa tulevaisuuteen.

Joku - kuten sinä AP on sitten loistava äiti ´vanhanakin´. Ei se ikä kaikkea kerro :)



Itsekin haluisin viimesen lapsen sitten ´vanhemmilla päivillä´. Ja kiva lukea juttuja 40+ äideistä :)



Kyllä mä uskon, että lapsi on tyytyväinen, että sai elämän, vaikka vanhemmat ovatkin iäkkäitä.

Mutta oma äitini oli 36 kun minä synnyin ja lapsesta saakka olen pelännyt sitä, että hän kuolee kun on niin vanha! Tämä johtui kai siitä, että kavereiden äidit olivat paljon nuorempia. Nyt äitini on 72 ja ihan hyvä kuntoinen, mutta vieläkin pelkään hänen menettämistä ja toivoisin, että hän olisi nuorempi.