Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen ton miehen kanssa :(
11.10.2006 |
Tämä nyt ei oo mikään kauhean vakava juttu, mutta... Hitto kun ärsyttää kun mies ei tee kotitöitä!
Mies on kunnollinen, tunnollinen mies, ei käy vieraissa (ei niin että sitä kiinnostaisikaan), ei juo liikaa, ei räyhää eikä mitään. Mutta pelaa tietokoneella. Ja pelaa. Ja pelaa.
Onko teistä normaalia tällainen aamurutiini 3-vuotiaan vanhemmille:
Vanhemmat heräävät. Isä laittaa kahvin tulemaan ja menee koneelle pelaamaan. Äiti laittaa lapsen pk-vaatteet valmiiksi, siivoaa keittiötä ja jos ehtii, menee koneelleen tekemään töitä. Kun lapsi herää, isä huomaa, ettei ole käynyt suihkussa ja ryntää sinne. Äiti pukee lapsen, kattaa aamupalapöydän ja aloittelee aamupalaa. Isä tulee suihkusta, syö aamupalaa ja pukeutuu, samalla toisella kädellä pelaten. Äiti pakkaa pk-kassin, pesettää lapsen hampaat, kampaa hiukset etc. ja alkaa laittamaan lapselle ulkovaatetta. Isä pelaa viimeiseen sekuntiin asti, sitten ryntää eteiseen ollakseen pukeutunut samaan aikaan kuin lapsi. Sitten isä vie lapsen päiväkotiin kun äiti jää kotiin tekemään töitänsä. (Ja valittamaan av:lla ;)
Ilta menee samaan tahtiin. Kun on aikaa, minä teen jotain hyödyllistä, ja mies puolestaan pelaa.
Mies väittää olevansa sitä mieltä, että kotityöt on kahden työssäkäyvän kesken jaettava tasan. Hän myös väittää tekevänsä enemmän kotitöitä kuin minä tai ainakin sotkevansa vähemmän. Onko teistä mahdollista, että teen vähemmän, vaikka käytän enemmän aikaa?
Ja mitä hittoa tuolle tekisi?
Kommentit (8)
ei meilläkään kyllä tehdä kotitöitä oma-aloitteisesti. Välillä täytyy vain totaallisesti pimahtaa ni taas vähän autetaan... miehet on miehiä, poikkeuksia löytyy vain harvoin. Kyllä se hermoja kiristää, meillä kaksi pientä lasta. Otan itselleni välillä omaa aikaa ja jätän miehen lasten kanssa. ;) sitten se taas huomaa, et kuin paljon töitä miulla on..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Tämä nyt ei oo mikään kauhean vakava juttu, mutta... Hitto kun ärsyttää kun mies ei tee kotitöitä!Mies on kunnollinen, tunnollinen mies, ei käy vieraissa (ei niin että sitä kiinnostaisikaan), ei juo liikaa, ei räyhää eikä mitään. Mutta pelaa tietokoneella. Ja pelaa. Ja pelaa.
Etkä sitten kommentoi mitenkään, vaikka mies panisi mitä sattuu vaatetta tai syöttäis vääriä muroja tms. Joskus teen näin ilta-aikaan. Sanon että nyt isi hoitaa tämän.
Meillä meinaa joskus netti tai pelit imaista miehen. Minä pistän hanttiin. Aina ei onnistu, mutta yleensä onnistuu. Meillä tuo näkyy eniten ehkä ilta-aikaan. Iltapalan tienoilla miehelle ilmaantuu vaikka mitä hommia, eikä muka ehdi syöttään pienempää tai laittaan isommalle ruokaa. Minä sitten hyppään ku helppoheikki siinä eestaas.
Olenkin ajatellut, että minä vain olen ottanut nämä hommat kontolleni, eikä mies siksi huomaa tehä mitään.
Onneksi mies on aktiivisempi muissa hommissa. Hän pesee pyykkiä oma-alotteisesti, tiskaa tiskit (astianpesukone siis tiskaa) ja kokkaa. Varmasti hänellä on omat valittamisenaiheensa minun suhteen.
Eniten ristiriitoja aiheuttaa ehkä se, että mies ei aina muista kertoa, mihin on menossa ja mitä tekee. Ei huomaa esim. mainita, että on menossa suihkuun. Ja minä tietty oletan, että hän huolehtii huutavasta lapsesta, jos minä silitän tai teen jotain muuta kotityötä. Vaan eihän suihkuttelija voi mistään huolehtia ;-) Itse aina ennakkovaroitan, jotta mies tietää, kuka on vastuussa.
Mies tekee juuri sen, mikä on pakko = mitä vaaditaan, mutta ei tee sitä toista kertaa. Jos jatkan kauan " otan omaa aikaa" -rutiiniani, niin pian on kämppä paskainen ja sotkuinen, pyykit on pesemättä, tiskit tiskaamatta ja kaikki tekemättä.
Eikä se edes ole niin, että minä haluaisin enemmän aikaa. Minusta vain olisi normaalia, että miestä edes vähän kiinnostaisi tämä kotielämä ja että hän osallistuisi siihen.
t. ap
Nakkaisin sen pelin pihalle. Aikuinen ihminen, pitäis jo kyetä muuhunkin?
Mun miehellä meinasi ruveta myös lipsumaan, mutta lopulta otin pelaamisesta sellaiset itkupotkuraivarit, että ymmärsi vähentää. Nyt pelaa enää parina iltana viikossa. Mulla on lähipiirissä muutama ihminen, jotka on IHAN OIKEASTI peliriippuvaisia ja se täyttää koko elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta kun sille yrittää sanoa, niin tuloksena on niin raju tyrmäys koko ajatukselle että on kuin seinää päin juoksisi. Ei suostu ajattelemaan, ei keskustelemaan sillä pohjalla.
Jos vedän raivarit, niin ko. käytös vain lisääntyy.
Jos keskustelen rakentavasti ja tuon loukkaantumiseni esiin jämäkästi mutta herkästi - mies myöntää, että joo-o, hups, totta, viime aikoina olen lipsunut, hän petraa päiväksi pariksi jos tuuri käy ja sitten ollaan taas samassa tilanteessa.
Hyvä kuitenkin kuulla, että teistäkin tässä on jotain outoa!
t. ap
Oma mieheni on hyvin oma-aloitteinen kaikkien kodin askareissa. Pyykkää, tiskaa (ei tiskikonetta), imuroi, pyyhkii pölyt jne. jne.
Mutta joskus huomaan että miesten (omankin mieheni) on helpompi paeta vastuuta. Äidit vaan jostakin syystä on aina paikalla ja aina valmiina. Kaikkihan sen tietää. Mies ja lapsetkin. Toisaalta minusta äiti onkin kodin sydän.. En tiedä puhunko nyt ihan puuta heinää... ;)
Mutta miesten on vaan yksinkertasesti helpompi tehdä omia juttuja - avata se tietokone ja tehdä se vielä sellaiseen aikaan kun isiä voisi tarvita muuhunkin hommaan. Miehet ei huomaa ympärillä tapahtuvia asioita - naiset huomioi kaiken, lapsen tarpeet.
Eli ollaanko me vain erilaisia :) Puhukaa asiasta - ehkä mieskin ymmärtää. Minunkin oppi ymmärtämään ;)
minunkin mieheni pelasi esikoisen syntymän aikaan TODELLA paljon, tuntui että yöt päivät kuuntelin sitä samaa sotapelien jyskettä ja jumputusta. isyyslomansa käytti lähes täysin pelaamiseen.
meillä tilanteeseen liittyi hirveän paljon muutakin, ja lopulta päädyimme eroon. minä muutin pois asunnostamme lapsen kanssa. mies varmaan jatkoi pelailua.
sitten ikävä voitti ja aloimme suunnitella uudestaan yhteen muuttoa. asetin sen ehdoksi että meiltä lähtee kaikki turhat vempeleet, pleikkari, teevee ja tietokone. mies suostui.
muutimme uuteen, pienempään asuntoon ja telkkari ja playstation lähtivät, tietokone jäi harkinnan jälkeen, onhan siitä ihan hyötyäkin (ja huvia myös minulle). entisessä asunnossa tietokone oli ns. työhuoneessa ja sinne oli helppo miehen sekä minun vuorotellen vetäytyä istuksimaan. nyt kaikki pelaaminen ja av:lla hengailu tapahtuu avoimesti tässä näin, eikä kukaan pääse vetäytymään yhtään minnekään. mies pelaa hyvin hillitysti, korkeintaan illalla myöhään hetken verran.