Miksi nykyään on muotia antaa lapselle kolme etunimeä?
Niitä toisia ja kolmansia nimiä käytetään kuitenkin niin harvoin. Ehkä kerran tai pari vuodessa joudun kirjoittamaan johonkin toisen nimeni.
Kommentit (15)
Äitini sisaruksilla (ja äidillä itsellään tietty) on kaikkilla kolme nimeä. Syntyneet 1940-1960 välillä.
joten minusta oli tavallaan itsestäänselvää että lapsillekin annetaan 3 nimeä. =) sitä paitsi minusta on kiva antaa suvussa kulkevia nimiä mahdollisimman paljon.. mikäli vaan yhteen sopivat. =) en katso sen olevan mitenkään hienostelevaa tai " fiiniä" .... mekin ollaan ihan tavallisia tallaajia eikä mitään snobeja... =D
Meidän suvussa isovanhempia lukuunottamatta taitaa melkein kaikilla olla 3 nimeä.
minun lapsella on sen takii kolme nimeä että halusin hänelle isäni toisen nimen ja vaarini toisen nimen mut en kumpaakaa etunimeksi joten kolme nimeä oli laitettava en kyllä ajatellu sitä mitenkään että olisi pakko kolme nimeä olla.
Vierailija:
meillä oli miehen kanssa kaamea sota mikä tulisi toiseksi nimeksi. päätettiin antaa sitten kolme, että päästään sopuun. ensimmäinen etunimi/kutsumanimi oli yhteinen päätös.
mutta kaikilla lapsuuden ja aikuisuuden ystävilläni on ainakin vain kaksi etunimeä.
Siksi oletin sen olevan nykyaikana yleistynyt juttu (siis toki aina on annettu myös kolmea etunimeä, mutta minusta tuntuu, että se on nykyään yleisempää kuin esim. 70-luvulla).
Tämä on siis ihan omakohtainen tunne, että näin on :)
t. ap
usein se vika nimi joka on se hankalasti sointuva on perintönimi joten sitä ei haluta jättää pois.
esim. joonas johannes on ehkä kankea kun taas joonas onni johannes
on sointuvampi. sama juttu esim. johanna inkeri on kökkö kun taas johanna anni inkeri on sointuvampi.
nämä esimerkit on siis vain tässä nopeasti repoäistyjä ei ehkä ne parhaat yhdistelmät mutta asian pointti selvinnee...
käyttämättä. Siispä annamme lapselle niin monta nimeä kuin mahdollista. Myös perintönimiä olemme halunneet lapsille antaa, mutta kummallakin on niiden lisäksi myös yksi ihan " oma" nimi.
Ja ihan taviksia ollaan mekin. ;)
Vierailija:
meillä on miehen kanssa molemmilla 3 nimeä..
joten minusta oli tavallaan itsestäänselvää että lapsillekin annetaan 3 nimeä. =) sitä paitsi minusta on kiva antaa suvussa kulkevia nimiä mahdollisimman paljon.. mikäli vaan yhteen sopivat. =) en katso sen olevan mitenkään hienostelevaa tai " fiiniä" .... mekin ollaan ihan tavallisia tallaajia eikä mitään snobeja... =D
Meillä annettiin vain kaksi, koska haluttiin jättää lapselle helpompi mahdollisuus lisätä etunimi omasta takaa jos poimii matkaan merkityksellisen " intiaaninimen" eli kutsumanimen.
En minä vaan tiennyt antaessani tyttärelleni vuosi sitten kolme nimeä. Pidän vaan kauniista nimistä:)
Monilla meidän koulussa oli kolme nimeä ja ihan tavallisesta työläiskaupungista olen lähtöisin.
Meidän suvussa on kaikilla ollut aina 2 etunimeä, joten mekin edes harkitsematta kolema nimeä valitsimme kaikille lapsille " vain" kaksi etunimeä.
Nyt jälkeenpäin ajatellen, miksi ei kolme nimeä? Nehän on van hauska lisä, vaikka ovatkin siellä paperilla vaan. Samapa tuo, onko kutsumanimen jatkona yksi vai kaksi " turhaa" nimeä :)
Ennen nimen " rytmi" oli usein tyyliä Teemu Johannes, mutta nykyään monet nimet ovat muotoa Teemu Onni Johannes. Tai ennen Anna Katariina. Nykyään Anna Aada Katariina. Jos ymmärrrätte mitä tarkoitan.
Mistään nimen hienoudesta en ole missään vaiheessa maininnut. Eli en pidä kolmea etunimeä yhtään sen hienompana kuin kahtakaan. Ja tottakai ennenkin on ollut sukuja, joissa on kolmea etunimeä annettu. Nykyään vaan niitä tuntuu olevan enemmän (ja voi siis olla ihan riippuvainen omasta lapsuuden ystäväpiiristänikin).
t. ap
samoin äidilläni on kolme etunimeä. Joten jos saamme tytön hänelle tulee kolme etunimeä jos poika niin kaks (isä suvun perinne) etunimeä. Enemmän nimien järkevyyteen vaikuttaa se nimien pituus siis " jessika kristiina anniina möttömäki-virtanen" on jo vaikea mahduttaa virallisiin papereihin
meillä oli miehen kanssa kaamea sota mikä tulisi toiseksi nimeksi. päätettiin antaa sitten kolme, että päästään sopuun. ensimmäinen etunimi/kutsumanimi oli yhteinen päätös.