Miten auttaa uhmaikaista tunteiden saatelyssa raivokohtauksien aikana? Miten kannattaa toimia jottei nujerra lapsen omaa tahtoa liiaksi,

ja puhuu lapselle ystävälliseen, mutta vankkumattomaan sävyyn. (Tiedän, ei helppoa ;))

Minä pysähdyn ja todella kuuntelen mikä lapsella on. Me keskustelemme ja se tekee ihmeitä.

(yösyötöt on lopetettu yli vuosi sitten)? Ei auttanut syli, ei " järkipuhe" , ei mikään, ennekuin tunnin kuluttua lapsi sitten suostui syliteltäväksi ja haliteltavaksi. En oikein osannut tehdä muuta kuin antaa lapsen vaan huutaa suoraa huutoa, potkia ja huitoa sängyssään. Juttelin rauhoittavasti mutta jämäkästi, en antanut periksi maitopulloasiassa vaan selitin, että maitoa saa ruoka-aikoina eli aamulla. Vesipullo ja syli alkoi kelvata sitten tunnin mekastuksen jälkeen. Onkos muilla tällaista - tällaistako tämä uhma/tahtoikä on? ap

Hän on ihan kamala jääräpää, joka haluaa saada aina ja kaiken, eikä ikinä anna periksi. Ennenkuin pää alkoi toimimaan, niin se huutaminen ja riehuminen oli loputonta. Siinä ei auttanut muuta kuin ottaa lapsi holdingiin ja antaa huutaa. Jos hänet yritti komentaa hiljaiseksi, koki lapsi komentamisen haasteena ja huusi vielä enemmän. Jos ei välittänyt, hän huusi. Jos oli itse rauhallinen, hän huusi. Huh huh. Onneksi tuo pää siis alkoi toimimaan 5-vuotiaana, ja silloin - vasta silloin - hän oppi hillitsemään itseään. Siis jos vain itse tahtoi hillitä itsensä....

Sitten oivalsin, että hänellä on pisuhätä ja tästä lähtien aina kun hän itkee kannan suoraan vessaan. Aina tulee pisu vaikka hän saattaisi sanoakin ettei pisuta. Sitten uni maistuu taas. Lapset eivät välttämättä osaa sanoa oikein mikä on hätänä, joten hieman luovaa johdattelemista voi käyttää.

Aikamoinen sisupussi. ap