" Jokainen äiti tarvitsee joskus omaa aikaa" Onko sinulla sitä, jos niin milloin ja miten hyödynnät tuon ajan?
Kommentit (14)
Lapset 2,5 v ja 10 kk. Omaa aikaa on se jos pääsen joskus yksin ruokakauppaan. Syitä tilanteeseen on monia, kuopuksen tissiriippuvuus ja allergiat sekä miehen työtilanne, lisänä keskeneräinen talo. Olen aika sopeutunut nykyiseen, tiedän että tämä ei jatku ikuisesti.
Yleensä teen töitä tai opiskeluhommia sillä omalla ajalla, samalla roikun AV:lla. Joskus ehdin katsoa telkasta jotain tai luen, mutta tosi harvoin. Meillä yksi lapsi, toinen tulossa, oletan että oma aika kutistuu silloin minimiiin ja ehkä satunnaisiin lenkkeihin koiran kanssa.
kirjastossa tai shoppailemassa. Mies jää ihan mielellään lasten (3 kpl) kanssa kotiin, kun minulla menoja.
Pääsen joskus lenkille ja kavereitteni luo jos haluun, ja mikäli miehelle se sopii. En kyllä sitä omaa aikaa vielä kaipaakkaan, vauva on 7kk. Joskus on kyllä ihanaa jos isukki ja lapsi lähtee vaikka kaupassa käymään ja saan olla edes tunnin yksin kotona!
Valitettavasti lapsuus aika menee liiankin nopeasti ja liian pian huomaa että lapset ovat aikuisia ja muuttavat pois kotoa. Silloin minulla on liiankin kanssa sitä omaa aikaa. En ymmärrä näitä äitejä jotka kaipaavat omaa aikaa, virkistaäytyä voi lastenkin kanssa. Meidän perheessä lapset tulevat joka paikkaan minne minäkin, eli jos johonkin tilaisuuteen tai paikkaan lapseni eivät ole tervetulleita, siellä minuakaan ei näy. Meillä 3 lasta ( 4, 8 ja 10v ) Naurettavia nämä yhden lapsen äidit jotka jo jopa vuosi lapsen syntymän jälkeen haluavat johonkin kuntosalille ja jopa ravintolaan " saamaan omaa aikaa" .
ja n. jokatoinen kuukausi lapsi on mummolassa yötä ja saadaan tehdä miehen kansa kaksin jotain kivaa.
Meillä molemmilla on omat harrastuksemme ja kaverimme, tosin harvemmin näemme kavereita muuten kuin harrastusten yhteydessä - eli siis käyn ystävieni kanssa vaikka golfaamassa, mieheni samoin.
Minä saan omaa aikaa työmatkoilla, ja vaikka se sitä parasta laatuaikaa ei olekaan...
Mutta oma aika on meille supertärkeää -ja siksi siitä myös usein riidellään, kun arki on kuitenkin niin työn- ja touhuntäyteistä, ettei aikaa meinaa riittää ihan kaikkeen siihen, mitä haluaisi tehdä.
Lapsetkin jo niin vanhoja, että alkavat hävetä muoriaan...
Jos et ole provo, niin hellitä vähän. Sun elämän pitäis jatkua senkin jälkeen, kun lapset lähtee kotoa. Jos sulla ei ole omaa elämää, käyt varmaan heidän hermoilleen ja elät heidän kauttaan ja estät heidän itsenäisyytensä. Se jos mikä on huonoa äitiyttä. On osattava antaa heidän mennä ja näyttää omaa esimerkkiä, miten aikuinen on kokonainen jo yksistään.
Parina iltana viikossa käyn jumpassa, ehkä kerran tai kaksi viikossa shoppailemassa keskellä päivää, illalla tai lauantaina päivällä. Lisäksi illalla klo 21 jälkeen on tätä rentoa omaa aikaa.
ei ainakaan siten, että voisi etukäteen suunnitella että esim. keskiviikkoisin kello 18 - 19 mulla olis sitä omaa aikaa.
Omaa aikaa on aina sen jälkeen kun lapsi nukahtaa yöunilleen ja oma aika päättyy siihen kun herään aamulla töihin.
ja neki ajat menee oikeastaan ruoan laittoon ja siivoukseen. Mies on 14h päivässä töissä, ei se oo kotona ku nukkumassa. Joskus ois ihana päästä jumppaan, mut ei nyt ainakaan vuoteen varmaan oo mahista.
Ennen lapsia oli liikaakin vapaa-aikaa. Nyt on ihan kiva, että on edes jotain tekemistä. Eivät ne lapset jaksa enää pelkästään äitin kanssa enää kauaa olekaan, kun vanhimmallakin alkaa olla jo niitä omiakin kavereita.
lapsen päiväuniaika n 1 h, kun isompi koulussa ja sitten yöllä.
Kohta menen katsomaan Kolmosta ja samalla viikkaan pyykit.
Jahka alamme koulussa seurata lukujärjestystä, niin varmaan esim. tuollaisena 4 tunnin koulupäivänäni, vien lapset vähän aiemmin tarhaan ja menen koulun kuntosalille ennen tuntien alkua. Näin otan sitä omaa aikaa, ja epäilen, etteivät lapset kamalasti kärsi.