Miten suhtaudutte jos anoppi arvostelee sinua?
meillä menossa aviokriisi ja sain kirjeen anopilta missä hän aika selkeästi antaa ymmärtää minun olevan meidän vaikeuksien takana. Miten minun tulisi enemmän ymmärtää, joustaa, tukea jne.
Arvostelee myös meidän elämantyyliä, tyyliin rahaa pitäisi käyttää vähemmän. Eli elää kuin he, ostaa kaikki kama tarjoustalosta.
Mua niin v****aa. Aikaisemminkin on puhuttu siitä etteivät puuttuisi meidän asiohin ja nyt vielä tämä. Miten tähän pitäisi suhtautua, mua ei huvita sitä akkaa enää nähdä.
Kommentit (8)
Kaikki alkoi mennä paremmin sen jälkeen. Itsetuntoni parani. Perhe-elämä alkoi sujua. Ja uskallan nyt myös tehdä omannäköisiäni ratkaisuja miettimättä vähääkään mitä muut siitä ajattelevat :)
En pidä enää mitään yhteyttä. Miehelle ovat kuitenkin vanhemmat tärkeitä, joten pitäköön yhteyttä.
ap
Luulisi anopinkin ajattelevan edes jotain ennen kuin lähettää tuollaisen kirjeen. Eihän tuon jälkeen enää voi syntyä normaalia suhdetta appivanhempiin. Jää varmasti kaivelemaan iäksi. Tuollaisen jälkeen ei oikein jää muita vaihtoehtoja kuin katkaista välit tai elää epämääräisessä ikävän fiiliksen tunteessa aina kun tapaa heidät.
Mun anoppi on ihan samanlainen.
Meillä oli kans parisuhteessa kriisi - anoppi " vaistos" sen ja puhuttiinkin siitä. Sillon se alko jotenkin tunkemaan itseään siihen mukaan, halus tietää missä mennään yms. Puhuttiinkin pitkään sen kans et mikä mättää, ihan oli minustakin jollekkin kiva puhua siitä..
Mut eipä anoppi paljoo ymmärtäny, vaan teki musta syypään. Tyyliin " ei minun pojassa mitään vikaa ole plaa plaa" Mun mielestä kun ei oikein kenessäkään ollut mitään vikaa..
Mua alko niin ärsyttää kun syytti mua ja menin avautumaan sille siitä. Anoppi suuttu, kun uskaltauduin " nousemaan häntä vastaan" , hänen sanojensa mukaan :( Ilmotti miehelle ettei hänen kuullen minun nimeä enää mainita..!
Että tilanne on tällä hetkellä aika kiree.. Ite oon kyllä antanut anopille anteeks ja haluaisin että välit palais ennalleen.
Se vaan haluaa olla niin ylpee pojastaan.. Tai jotain. Kerran on sanonu miehelle että eiköhän ois aika lähtee kälppimään täältä - se oli musta jo liikaa ja haluan hänen pyytävän sitä anteeks.
esim kuinka usein minun pitäisi imuroida yms. Kerran sitten menin ja sanoin et kiitos lopeta noiden meilejen lähettely, haluan puhua kasvoitusten. Lopuksi lupasin vielä että tulen aina keskustelemaan kun on asiaa ja pyysin myös jättämään perheemme rauhaan. Lopetti kyllä kun tarpeeksi suoraan sanoin. Nyt välit ovat paljon paremmat ei ainakaan minulle vittuile. Voi tietty olla et vittuilee pojallensa, en tiedä
Aika kovaa tekstiä tulee välillä mutta olen oppinut sulkemaan korvat. Olen tullut siihen tulokseen että anoppi on aika tyhmä eli korvien välissä ei ole muuta kuin ilmaa. Miksi kuuntelisin sellaista ihmistä? Täytyy myöntää että alussa kommentit mun äitiydestä (olin huono, en tiennyt miten lasta hoitaa jne) sai mut itkemään. Nyt tiedän jo paremmin.
anoppi oli just tollanen veemäinen,tuli meille ja määräili,tonki kaappeja,haukkui mua yms..mies vaan puolusteli sitä....ei jaksanu enään,otin lapsen ja tavarani ja häivyin...nyt ollaan niin mielin kielin,että sais tavata lapsenlasta...ja hyvä niin,en oliskaan lapsen välejä heihin halunnut katkaista....ite ei vaan enään jaksanu
Teki todella hyvää meidän omalle perheelle!