Pienen vauvan imetyksen lopettaminen

Erityiskorvikkeet on kalliita ja sopivaa voi olla vaikea löytää.

Jo 1kk iässä lopetin täysimetyksen ja annoin korviketta lisäksi. Ihan hyvin meni kaikki ...itseasiassa reilu 3kk aloin jo antaa kiinteitä; hedelmäsoseita, bataattia, porkkanaa.. Yhtään ei surettanut ja lapsikin vaikuttaa tyytyväiseltä (nyt 1,5v).

Olen ollut tiukalla imetysdieetillä jo kolmisen kuukautta, mutta näyttäisi siltä, että vauvaa ei tällä keinolla saada oireettomaksi ja hän allergisoituu vähitellen uusille ja uusille käyttämilleni ruoka-aineille. Lääkärimme siis suositteli varovaisesti Neocatelle siirtymistä, ainakin koeluontoisesti.



Ap

2 lapsen kohdalla.



hyvin se lopulta meni. lasten oirehtimiset loppuivat kun sopiva korvike löytyi. ja alkoivat taas kasvaa norlaalisti. oma aliravitsemustilani korjaantui myös nopeasti. kokeilkaa ensin mikä teille sopii- oireet saattaa tulla 2-3vk viiveelläkin vaikka aluksi näyttäs käyvän.



isoin ongelma oli oma paha mieli lopulta.

Olen pari päivää täällä kyynelehtinyt imettäessäni :( . Mieskin sanoo,e ttä en nyt saa olla tässä asiassa yhtään itsekäs, vaan pitäisi päättää sillä perusteella mikä on vauvan kannalta parasta. Mutta kyllä tämä kova paikka on, varsinkin, kun olen nähnyt niin kamalasti vaivaa imetyksen onnistumisen takia, kestänyt alkuvaiheen kamalat tiheän imun kaudet ja dietannut hullun lailla kuukausitolkulla. Ja nyt tuntuu, että kaikella tällä olen vain tuottanut harmia ja pahaa oloa vauvalle ja koko perheelle.



Ap

Imetys pahentaa ahdistuneisuushäiriötäni. Itseasiassa jos en imettäisi minua ei ahdistaisi. Vauva vaan niin kovasti tykkää ja hekottelee maitohuuruissa aina niin tyytyväisenä ettei raaskisi...



Tuttipullo saa hänet hulluksi raivosta, että sitten on tämäkin puoli jutussa.

kaikkensa yrittää eikä onnistu. ja jotenkin sitä on syyttänyt itseään että mikä on kun ei mun maito kelpaa vaan..



ja erittäoin pahalta tuntuu se kun joku tietämätön tulee rähisemään että miksi et imetä ja kyllä kaikilla lapsilla on mahavaivoja. juu, vauva tuskissaan...



mutta kyllä se ohi menee. mun lapset on jo aika isoja ja kolmatta odotan. ekan kanssa oli pahin se yllätys ettei imetys toiminut vaikka halusin ainakin vuoden imettää.



kaikki ei mene niin kuin suunnittelee. ja lopulta on ihana huomata että lapsella on hyvä olo. kasvaa ok. ja imetys ei ole äitiyden mitta.





5

Imetys tuntuu helposti muodostuvan koko maailman tärkeimmäksi asiaksi ja siitä luopuminen katastrofiksi. Ja tosiaan kun näkee vielä miten vauva siitä nauttii, hymyilee inokkaasti kun napitan paitaa auki ja nautiskelee imiessään, tuntuu tosi pahalle ajatuskin lopettamisesta. Kai tämä tästä helpottaa, kun imetys on ohi ja siitä on kulunut vähän aikaa ja näkee että vauva nauttii pulloruokinnastakin.



Ap

Mulle vaikeinta oli sopeutua siihen, että minä en nyt sitten ollutkaan sellainen täyden kympin äiti, joka täysimettää puoli vuotta. Mutta sitten tajusin, että olempas itsekäs! Mitä tässä oikein olen tavoittelemassa: koko perheen jaksamista ja hyvinvointia, vai jotain mielikuvaa äitiydestä jota musta itsestä olisi kiva toteuttaa.



Pysyin hetkii aikaa erossa vauva-palstoista ja imetysfanaatikko-tutuista ja yllättäen asia sai mun päässä jo paljon järkevämmät mittasuhteet ja samalla sain paremmin kotona arjen rullaamaan, kun jäi aikaa enemmän perheelle tolkuttomien pumppaussessioiden sijaan.



Nyt ainoastaan harmittaa, miksi jatkoin pumppaamista niin kauan...



Samoin käy myös sulle: kun sun lapsi alkaa voida paremmin ja saat itsekin enemmän aikaa, niin ihmettelet miksi näitä imetysasioita piti niin tolkuttoman paljon vatvoa.



ps. Nyt imetän taas meidän pikkukakkosta ja imetys tuntuu tällä kertaa järkevältä, kun lapsi on terve. Nyt ymmärrän paremmin niitä, jotka hehkuttavat imetystä; onhan tämä imettäminen nyt todella mukavaa tämän uuden terveen vauvan kanssa. Mutta imetyshysteerikot eivät ymmärrä mitään kipeän tai allergisen lapsen hoidosta ja siksi heidän imetyssyyllistämistään ei pidä hetkeäkään kuunnella.

Olet ihan oikeassa siinä, että ei saa antaa itsensä ajatella mitään " täydellinen äiti imettää kaksi vuotta" -kuvitelmiansa. Aina kaikki ei vain mene suunnitelmien mukaan :( .

älä ajattele, että kaikki vaivannäkö imettämisen suhteen olisi ollut turhaa ja vain haitaksi.

Toivottavasti sopiva korvike löytyy ja pulloruokinta lähtee hyvin käyntiin. Kyllä vauva pulloruokittunakin saa läheisyyttä, kun häntä syöttää sylissä. Ja ruokaa voi tällöin antaa myös lapsen isä.

Olet yrittänyt parhaasi. Tosiasioille vaan ei voi mitään ja jos äm. ei sovi lapsellesi on hänen terveytensä (ja sinun) kannalta parasta siirtyä korvikkeeseen. Ikävää, että lapsi on noin vaikeasti allerginen.

alusta alkaen ja 2,5 kuukauden iässä vauva itse hylkäsi rinnan, kun ei sieltä juuri mitään tullut. Kolmekuukauden iässä todettiin maitoallergia ja aika pian sen jälkeen ainoa sopiva korvike oli Neocate. Sitä syödään vielä tänäänkin, ikää nyt 1v 2kk.



Imetyksen lopettaminen ei kirpaissut. Hattua nostan, että olet noinkin pitkään jaksanut, Mä en olisi jaksanut olla päivääkään millään imetysdietillä, mutta meidän tapauksessa vauva siis itse vieroitti itsensä. Läheisyyttä se on se pullollakin syöttäminen, nauti siitä :-).

aina kaikki ei vaan mene niin kuin toivoisi. Lapsen paras on tärkeintä ja sinun tapauksessasi lapsen paras ei ole imettäminen.

Uskon että pian et enää haikaile imettämistä, kun huomaat, että lapsi voi hyvin ja on tyytyväinen korvikermaidolla.

Iloista mieltä sinulle!

Silloin hän joutui leikkaukseen yllättäen. Sitäkin ennen imetys oli ollut aika huonoa, koska vauva oli keskonen ja alussa oli erilaisia ongelmia. Vaikka leikkaus ei sinänsä paha ollutkaan, tuntui vain tosi kurjalta enkä jaksanut pumppailla. Maito alkoi ehtyä ja loppui. Pulloruokinnalla saimme varmistettua, että lapsi saa kaiken ruoan, minkä tarvitsee.



Imetyksen lopettaminen ja oikeastaan epäonnistuminen korpesi minua pitkään. On se vieläkin vähän arka paikka. Mutta yli olen päässyt eikä poikanikin vaikuttaa sekopäisyydestään huolimatta aika normaalilta :-).

Lopetin imettämisen lapsen sairauden vuoksi 3 kk iässä. Olisin kyllä voinut jatkaa sitä sen jälkeen, mutta huolesta ja väsymyksestä sekaisin en jaksanut koko ajan pumpata ja muutenkin stressi teki tehtävänsä.

Olisin itse pärjännyt asian kanssa ihan hyvin, mutta todellakin monet kyseli ja päivitteli imetyksen loppumista.

Niin ja kyllä se harmi ja suru tulee, mutta aika tekee tehtävänsä. Positiivisella ajatuksilla oli mulle suuri merkitys, asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Todella ihanaa kannustusta olen teiltä saanut. Mies äsken ilmoitti tekevänsä päätöksen: Neocaten syöttäminen alkaa nyt. Äsken vielä imetin, mutta nyt laitoin pullot ja veden kiehumaan. Ajattelin pumpata kuitenkin vielä pari viikkoa siltä varalta että Neocate ei sovikaan tai vauva ei sitä syödessään ole sen paremmassa kunnossa kuin imetettynäkään. Hänellä saattaa nimittäin olla myös rakenteellista refluksia, jota ei ruokavaliolla korjata.



Nyt yritän vain elää tilaneten mukaan ja olla liikaa ajattelematta asiaa.

että pumppaat vielä ohessa pakkaseen sopivia (äm)maitoja, jos tosiaan ei sovikaan se neocate. aluksi saattaa olla pulloon tottumista, mutta älä säiky. isältään saattaa ottaa pulloa helpommin. ja monet korvikkeet maistuu tosi pahalta ihan lämpösenä, joten jos ei lämpimänä mene niin sitten hieman viileänä.



tsemp.



5 (?)

Tosin meillä lapsi oli silloin " jo" 5 kk. Lopetin ihan kerrasta, pumppailin rinnoista pois vain ihan pakollisen, jotta olo olisi siedettävä. Mielestäni lapsi ei siitä mitenkään kärsinyt tai kaivannut rintaa, kunhan sai muuten syöttäessä ja muuten tarpeeksi läheisyyttä.



Kuopusta imetin 8-9kk, ja lopetin vähitellen (eikä syynä tällä kertaa ollut allergia, vaan oma päätökseni). Ei ollut mielestäni sen helpompaa tai vaikeampaa, paitsi henkisesti tietysti oli esikoisen imetyksen lopettaminen rankempi juttu.