Lue keskustelun säännöt.
Osaisko joku kiltti kertoa mitä ihmettä mun kannattais nyt tehdä!
08.10.2006 |
Tilanne on tämä, olen muuten ihan fiksu ja ok ihminen, mutta mulle on kehittynyt fobian kaltainen ongelma suhteessa työssäkäymiseen. Johtuen lapsuuden kokemuksista ja muutamasta ikävästä työkokemuksesta. Olen koettanut hoitaa asiaa vuoden terapialla (turhaan), rauhoittavilla lääkkeillä (tulee riippuvuus, teho menee, pelottavaa!), alan vaihtamiselle, työpaikan vaihtamiselle, asenteen vaihtamisella (huonolla menestyksellä), kaikella mitä vain suinkin keksin.
Koko tämän uskomattoman sotkun takia olen vuosikausia, noin viisi vuotta, toivonut joka päivä että voisin kuolla. Viimeiset kolme vuotta olen kumminkin ollut hoitovapaalla ja tästä ajasta vuoden elänyt kutakuinkin normaalia elämää, ilman itsetuhoisia ajatuksia. Mulla on kerta kaikkiaan ihana lapsi ja meillä menee kotona oikein hyvin. Nyt siis hoitovapaan loppu häämöttää ja olen jo tehnyt muutamia keikkatöitä - ja kauhukseni huomannut että ne samat reaktiot työhön tulevat uudestaan, ihan yhtä vahvoina kuin ennenkin :o!!! Olin kuvitellut että hoitovapaalla parantuisin vuosituhannen vaihteen loppuunpalamisestani lopullisesti ja jaksaisin uusin voimin käydä työntekoon. Mutta siis nämä valtavat ahdistureaktioni sinänsä mukavasta ja mielenkiintoisesta työstäni ovat lyöneet mut ällikällä ja nyt PELOTTAA!!!
En siis ole masentunut, vaan kauhuissani tulevaisuuteni suhteen. En todellakaan halua enää koskaan palata tuohon painajaismaiseen elämään mitä elin ennen lapsen syntymää. Mulla ei ole varaa terapiaan, meidän talous paukkuu muutenkin pitkän hoitovapaan takia. Lapsiakaan ei saada enää lisää eikä lasten tehtailu muutenkaan muuta kuin siirrä ongelman ratkaisua. Mitä IHMETTÄ nyt teen...
Kommentit (10)
ja juttele asiastasi. Olisiko siitä apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ottanut selvää asioista? Kela maksaa ainakin osan terapiakuluista.
Ymmärrän tilanteesi, mulla alkaa myös pian työ ja pelottaa etten suoriudu hommista, vaikka ei mitään varsinaista traumaa olekaan.
Olen onnistunut eristämään itseni muista ihmisistä tämän lapsen kotihoidon aikana, että olen jo ihmisarka. HUOH!
minkälaista se on. Ja mitähän lääkkeitä mulle voisi määrätä. Rauhoittavia joo, sitäkin on kokeiltu moneen otteeseen. Eka päivä onkin mahtava, otat puolikkaan pilsun ja ihana rauha laskeutuu mieleesi, voit taas keskittyä ja ryhtyä rauhassa hommiin. Tätä ihanuutta kestää sitten jonkun aikaa, kunnes pitäisi ottaa kokonainen rauhoittava saman vaikutuksen aikaansaamiseksi. Ja sitten puolitoista. Koko elämästä menee pilleireillä tunto, enkä tosiaankaan haluaisi millään enää syödä niitä.
Voi hemmetti, tiedän ettei tähän taida olla mitään ratkaisua. Kunpa uskoisin edes jumalaan, mutta kun en usko että siltä suunnaltakaan on odotettavissa apua :).
Työpaikan ilmapiiri kammottava. Hullu työtekijä saa loputkin sairaslomalle.
Mulla on masennus. Ensi viikolla taas lääkäri, saas nähdä menenkö töihin vai olenko kotona.
Mitäs ap. siellä sun töissä on tapahtunut? Mitä " oireita" saat, kun olet työpaikallasi?
Minä kärsin samasta, menen aivan paniikkiin, mutta hoen itselleni että pystyn tähän ja kun päivä/tilanne on ohi, olen aivan rättiväsynyt mutta helpottunut että sain voitettua itseni, ajan kanssa pelot/paniikit lievenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä on kumminkin noin 15 euron omavastuu per kerta. Pystyttiin kustantamaan sitä kerran viikossa vuoden verran, ja se oli lähes täysin hyödytöntä jaarittelua. Epäilen, saisinko kelalta enää uutta kierrosta ja muutenkin tuntui että kertoja pitäisi olla ainakin sen kaksi kertaa viikossa.
Tai ei ole ainakaan tähän asti toiminut. Hommat alkaa yleensä uudessa työpaikassa hyvin, olen postiivisella mielellä ja innokas. Pärjään hyvin. Jatkossa pärjään kyllä todellisuudessa ihan hyvin, mutta mieleni tekee mulle tepposet. Ahdistun jatkuvasti lisää, rupean kuvittelemaan etten selviä, tilanne pahenee koko ajan. Lopulta olen niin ahdistunut, etten kerta kaikkiaan usko enää pärjääväni. Irtisanoudun, ja olen ihan hämmästynyt, kun työnajantaja ihmettelee ja sanoo että teit hommasi hyvin. Ja hassuinta on, että vaikka tiedostan tämä kaavan, olen siinä tilanteessa ahdistukseni keskellä ihan varma, että TÄLLÄ KERTAA en IHAN OIKEASTI pärjää.
Vierailija:
Minä kärsin samasta, menen aivan paniikkiin, mutta hoen itselleni että pystyn tähän ja kun päivä/tilanne on ohi, olen aivan rättiväsynyt mutta helpottunut että sain voitettua itseni, ajan kanssa pelot/paniikit lievenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi auttaa. Kuulemma jotkut pääsevät eroon paniikkihäiriöstä jo parin hoitokerran jälkeen.
Täytyy katsoa löytyiskö täältä jumalan selän takaa hypnoterapeutteja (vai mitä lienevätkään).
vuoksi. Masennus on suurin työkyvyttömyyden aiheuttaja nykyään. Lääkäriin mars.