Lue keskustelun säännöt.
Onko muita vauvana " unikoulutettuja" aikuisia paikalla.
08.10.2006 |
Tuon toisen ketjun innoittamana haluan kuulla kokemuksianne asiasta.
Äitini käytti tuota yksin nukahtamis / huutamismetodia minuun, jotta oppisin nukkumaan yöni. Nyt olen aikuisena miettinyt, että näin pienenä usein ja ihan aikuisenakin unia, joissa äiti ei välitä kun minulla on hätä. Äitini on ihan lämminhenkinen ja todella tasapainoinen äiti -- ammattikasvattaja.
Mutta olen ihmetellyt, miksi näin usein tällaisia unia ja jotenkin tunsin, että äitini ei aidosti välitä.
Kommentit (12)
Ollessamme retkellä (n. 2-3-vuotiaana) kiukuttelin. Isä uhkasi lähteä pois ilman minua jos en lopeta ja käski minun istua kiven päälle. Isä käveli pois näköetäisyydeltä ja luulin, että hän hylkäsi minut. En tiedä kauan istuin kivellä, mutta se tuntui pitkältä ajalta. Itkin ja pelotti. Isä palasi jossain vaiheessa, mutta olin edelleen aivan kauhuissani.
Näin asiasta painajaisia vuosia ja pelkäsin vanhempieni menettämistä jatkuvasti. (Ironista tässä on se, että myös menetin heidät varhain).
Vaikka sanotaan, ettei yksittäinen kokemus voi vaikuttaa kovin voimakkaasti kokonaisuuteen, olen eri mieltä. Esim. tämänkaltainen varhaisessa vaiheessa hylätyksitulemisen pelko voi leimata vahvasti myöhempiä vuosia. Pieneltä lapselta puuttuu kyky käsittää, ettei vanhempi ole todella hylännyt oli kyse sitten huudatusunikoulusta tai rangaistuskeinosta.
Omat lapseni ovat lentäneet jäähyille parivuotiaasta alkaen, mutta vain lyhyiksi ajoiksi ja siten ettei heitä suljeta tai hylätä minnekään. Sellaisella ei edes uhata, enhän voisi toteuttaa uhkauksiani. Toinen unikoulutettiin 1,5-vuotiaana vaikeassa tilanteessa. Se tehtiin pehmeällä menetelmällä eli käytiin silittämässä ja peittelemässä vähän väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen ajan metodit kun äitini mukaan olivat että joko sitä oltiin pinnasängyssä tai sitten syötettiin/juotettiin. Sylissä ei pahemmin pidelty ja ei ainakaan vieressä nukutettu, se oli suuri synti. Luultavammin olen tällainen uneen huudattettu vauva. Onglemia on minulla ollut jos jonkinlaista: huono itsetunto, kynnysmatto, päihderiippuvainen, läheisriippuvainen, monia suhteita jotka eivät kuitenkaan ole johtaneet kunnolliseen sitoutumiseen (ennenkuin nyt) Omia lapsiani kasvatan taatusti eri lailla ja annan piut paut kovien äitien nevuvoille. Olenhan itse kovan äidin kasvatuksen tulos. Onneksi, niin voin katkaista tämän omien lapsieni kohdalla.
päihdeongelmat ja muut on vain siitä aiheutuneita ettei ole saanut tarpeeksi syliä lapsena. jotain omaa vastuutakin varmasti väärinkäyttäjillä? ja lapselle voi osoittaa hellyyttä, rakkautta jne myös päivän aikana, ei sitä tartte nukkua vierekkäin 18v synttäreihin asti. Jos kotona kaikki on hyvin, ei tartte rinnassa roikkua ja jokainen voi nukkua omissa sängyissään.
Enkä usko, että siellä on hoitajat juuri ehtineet vauvoja sylissä nukuttelemaan, eli lienen saanut ihan sairaalaunikoulun. Kun tulin parikuisena kotiin, minua ei kuulemma yhtään ainutta kertaa tarvinnut nukuttaa, nukahdin aina itsekseni ja nukuin yöt läpeensä heräilemättä. No, minulla kyllä on huono itsetunto ja olen jossain määrin läheisriippuvainen sekä masentumaan ja ahdistumaan taipuvainen, tiedä sitten johtuisiko tuosta, tuskin yksinomaan...
mun on todella vaikeaa nukkua hiljaisuudessa. On pakko nukkua telkkari päällä et olisi tunne et ympärillä on elämää. Kuten ap, niin minullakin on ollut toisinaan sellainen käsittämätön tunne, et olisin jäänyt joskus yksin. Kirjoitin sellaisen aineenkin lukiossa. Siis kuvasin sitä, että vauvana makaan kopassani ja itken eikä ketään ole missään. Mun mielstä se oli tietty huuhaata, sillä kuin et oma äiti olisi ollut mitä parhain äiti, eikä olisi tietenkäämn ollut voinut unohtaa mua minnekkään kaupan eteen tai muuta.
Mut nyt just viimeviikolla kun oma vauvani on täytäänyt 8 kk ja kerroin hänen valvottavan öisinäitini kehoitti minua huudattamaan lasta. " anna huutaa pari kolme yötä niin rauhottuu. Niin sinullekin on aikoinaan tehty" . Kyllä tuntui kurjalta kuulla tämäkin totuus. Ymmärrän kyllä et se oli 70- luvun tapa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tällaistahan nämä sankariäidit eivät tahdo uskoa. Eihän heissä voi olla mitään vikaa, loistavia kasvattajia! Ja kukapa 18-vuotias vanhempiensa välissä haluaa nukkua? Itse en tunne ensimmäistäkään
t. se vitonen
Vierailuajat oli 4 tuntia päivässä jne. Rankkaa varmaan pienelle vauvalle. Ja ongelmia on huonosta itsetunnosta ja syömishäieiöistä masennukseen ollut. En tosin tiedä kuinka paljon vuosien koulukiusaus niitä aiheutti ja kuinka paljon taas tuo vauvana " hylkääminen" . Tosin huonolla itsetunnolla varustettua, arkaa ja miellyttämisenhaluista kilttiä tyttöä on helppo kiusata...
Vierailija:
Enkä usko, että siellä on hoitajat juuri ehtineet vauvoja sylissä nukuttelemaan, eli lienen saanut ihan sairaalaunikoulun. Kun tulin parikuisena kotiin, minua ei kuulemma yhtään ainutta kertaa tarvinnut nukuttaa, nukahdin aina itsekseni ja nukuin yöt läpeensä heräilemättä. No, minulla kyllä on huono itsetunto ja olen jossain määrin läheisriippuvainen sekä masentumaan ja ahdistumaan taipuvainen, tiedä sitten johtuisiko tuosta, tuskin yksinomaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe, että olisin ikinä kokenut, että vanhempani olisivat hylännet minut tai nähnyt siihen liittyviä unia.
Vanhempieni suhdo on tosin erittäin tasapainoinen ja perustunut rakkauteen ja toisten kunnioittamiseen ja luulen, että sillä on ollut suurempi vaikutus tasapinoiselle elämälleni kuin sillä, että minut on laitettu nukahtamaan itsekseni
oli ajat ja suositukset mitkä tahansa, niin ei kukaan voi ajatella tuon olevan hyvää, tai edes siedettävää, hoitoa lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaako yksikseen huutaa, vai silitteleekö vieressä..
Meilläkin nukahdettiin yksin, huutamista ei kyllä siihen liittynyt. Kuulin, kuinka äiti hääräili ja kolisteli keittiössä seinän takana. Turvallisia ääniä ja rauhassa nukahdin. Mulle luettiin iltasatu vielä rippikouluikäisenäkin. :D
t. AP