Onkohan meidän kohta 2,5-vuotiaassa jotain vikaa?
Oon ruvennut viime aikoina vähän huolestumaan. Ensinnäkin on ihan hirveän ujo uusissa tilanteissa, kun tullaan vaikka johonkin kyläpaikkaan. Istuu vaan sylissä apina-asennossa vaikka miten kauan eikä edes katso ihmisiin päinkään. Toiseksi on ruvennut taas tunkemaan sormia ja ylipäänsä kaikenlaisia tavaroita suuhunsa, kuola rinnuksilla -ilmiö is back. Kolmanneksi oli hetken jo käytännössä päiväkuiva _oma-aloitteisesti_, nyt on ruvennut taas pissaamaan minne sattuu monta kertaa päivässä, jos ei viedä potalle. Neljänneksi sillä on semmoisia toistamisleikkejä. Tänään esim. juoksi olohuoneeseen, ihaili itseään peilistä, kiipesi sohvalla mun yli, kysyi kysymyksen, vastauksen saatuaan juoksi toiseen huoneeseen, tuli pian takaisin, ihaili itseään peilistä, kiipesi sohvalla mun yli, kysyin saman kysymyksen, jne. vaikka kuinka monta kierrosta. Onko normaalia?
Kommentit (3)
toinen voi olla että tulee taas ryöppymällä hampaita ja six kuolaa ja tunkee tavaroita suuhun. Uusien tilanteiden hämmennys voi johtua ihan ikäkaudesta. Toistamisleikkiä on ainakin esim. teletapeissa. Ehkä on jotain vialla tai sitten kaikkea vaan tapahtuu yhtäaikaa.
Puhuu kyllä hyvin ja osaa esittää asiansa, mutta sillon kun ei ole mitään asiaa nii jokeltaa " päppäppäppä, maamaamaa iiiaaa aaa aaa jne." Koko ajan pitää päästää jotain ääntä. On ruvennut myös lässyttämään. Tää lässyttäminen johtuu varmaan päiväkodista, jossa yksi hoitaja lässyttää lapsille.
Tuossa iässä tulee yleensä ne viimeiset takahampaat. Selittäisi kuolaamisen ja lelujen tunkemisen suuhun.
Ja se että on ujo on luonteesta kiinni. Meillä esikoinen on tuommonen jos pitää mennä uusiin tilanteisiin ja muiden mukaan yksin.
Ystävien ja sukulaisten kanssa on puhelias ja reipas. Ja muuallakin jos on kaveri mukana. Mutta esim muskarissa istuisi vaann sylissä. Pikku hiljaa totutellaan muiden mukaan. Ei pakolla.