Miksi ensitapaamisessa saatua käsitystä ihmisestä on usein vaikea muuttaa?

Joskus olen yrittänyt pitää ihmisestä, josta ensi kohtaamisella en ole välittänyt. Jossain vaiheessa se on kostautunut, koska syvällä sisimmässäni en ole muuttanut mielipidettäni.



Toki olen voinut kunnioittaa (paljonkin) ihmistä, josta en pidä - ja siis tulla toimeen hänen kanssaan.

etkä kyseenalaista omia käsityksiäsi lainkaan? Itse kyseenalaistan omia mielipiteitä koko ajan, tyyliin " ajattelenko todella näin vai seurailenko vain yleistä mielipidettä" , " onkohan tämä totta?" , " voisiko tässä asiassa olla jonkin toinen puoli, jota en ole vielä huomannut" ja niin edelleen.



Tekee muuten elämästä mielenkiintoisempaa kuin sellainen asenne, että TIETÄÄ jo kaiken heti.

Jos uusi työntekijä on tullut taloon, näkee hänestä yleensä heti mikä hän on miehiään. Yritän usein muuttaa käsitystäni tarkoituksella, mutta minkäs tiikeri raidoilleen voi.



Jos on epärehellinen ihminen, sen vaistoaa yleensä 30 sekunnissa.

kaipa sitä aina jonkin käsitteen toisesta muodostaa, mutta yritän tietoisesti olla muodostamatta ensivaikutelmaa. Yritän pitää itseni avoinna toisen suhteen. Eli minulla käsitys muuttuu toisesta jatkuvasti.

Eli lähinnä kiroilua tai vaikka syljeskelyä. Esim. tahra vaatteissa on inhimillistä, työlounaallahan saattaa tippua vaatteille ruokaa eikä sitä vaihdeta kesken työpäivän. Eli jotkut negatiiviset asiat on ihan ymmärrettäviä ja inhimillisiä, niitä voi sattua kenelle vain. Mutta kiroilu tai muuten " sikamainen" käytös kertoo ihmisen todellisen luonteen.

Pidä mielesi avoimena äläkä sorru liian helposti kategorisointiin. Se on sitä eläintä meissä nimittäin...