Onko 5 vuotta mielestäsi iso ikäero perheen kahdelle lapselle?

kokemusta ei ole. Meillä on yksi 3.5-vuotias.

lestä se on oikein sopiva. Toki kaikilla asioilla on puolensa.

Itse olen sitä mieltä, että jokaisessa ikäerossa on omat hyvät ja vähemmän hyvät puolensa.



Mulla ja siskolla oli tasan 5 vuotta ikäeroa. Opin häneltä tietty paljon, ja hän oli idoli. Ikävä kyllä ei kauheasti ottanut leikkeihin mukaan, ja tietty pääsin seuraamaan aitiopaikalta kun hänen murroikänsä ja siihen liittyvät asiat alkoivat.



Nyt aikuisena olemme tosi läheisiä. Mutta kyllä lapsenakin oltiin jollain tapaa läheisiä, ja oli yhteisiä juttuja. Riideltiin myös kovasti, siihen sillä ikäerolla ei taida juurikana olla vaikutusta... =)

Meillä on kolme poikaa ja vanhimman ja nuoimman ikäero on 5 vuotta.

Ei toi vanhempi oikein jaksa touhuta tuon 2-vuotiaan kanssa. Mitä nyt välillä kiusaa... Mut keskimmäinen leikkii sekä isoveljensä kanssa että pikkuveljensä kanssa.

Kyllä tollainen max. 3 vuoden ikäero on paras. Aikuisena ei ehkä niin väliä, mutta...

Tuskin käy jutut yksiin moneen moneen vuoteen. Aika moni tuttu jolla sisaruksen kanssa ikäeroa 4v ylöspäin on sanonut, ettei vielä aikuisiälläkään tule toimeen, kun ei ole ikinä oikein " tutustunut" toiseen kunnolla. On tietysti myös toisenlaisia ihmisiä ja tulevat toimeen, mutta omassa tuttavapiirissä enemmistö tätä mieltä...

Meillä lapsi 3v. ja toista on kohta vuoden verran yritetty, mutta ei onnistu. Siten voisin sanoa, että mikä tahansa ikäero on parempi kuin ei sisarusta ollenkaan.



Minun ja veljeni välillä on ikäeroa 10 vuotta, ja siinä on puolensa. Hyvät ja huonot. Mutta tuskin äitini valitsi, että se lapsi, joka olisi syntynt meidän väliimme, olisi todella sairas ja hänet piti abortoida. Ei ollut helppo rasti se vanhemmille. Ja vielä siihen aikaan, 30 vuotta sitten. Mutta oli rohkeutta tehdä se.



Lopettakaa toi jauhaminen ikäeroilla. En jaksa.

itse suosin alle 1,5v ikäeroa. Tosin eipä tuo ole aina itsensä päätettävissä, asiat menee miten menee.

Siinäpä se, ettei pääse valitsemaan. Kaikki ei voi olla täydellistä :( Mä olen väsynyt kuulemaan kommentteja " väärästä" ikäerosta.

Yksi lapsi on - yksin.

Eipä kai kun ikää on 8 vuotta ja isosiskolla murrosikä

ja tuttavapiirissämme olemme oikeastaan ainut poikkeus jota jaksetaan ihmetellä, koska sisarukset ovat aina yhdessä ja leikkivät yhdessä. Jopa 1v otetaan mukaan. Tosin kaikki luonteeltaanki jo seuran kipeitä ja isommilla tietysti omatkin kaverinsa.

Pienellä ikäerolla äiti on usein väsynyt eikä lapsi saa olla rauhassa äidin kanssa. Kun ikäeroa on esim toi 5v niin esikoinen on saanut elää vauva-taaperoajan ihan rauhassa ilman huomionkilpailua. 5v on jo sen verran iso että jaksaa odottaa ja leikkii ihan itsekin.



Sitten tulee kakkonen joka saa ihan rauhassa taas olla vauva-taaperoajan ja kun siitä kasvaa niin kasvaa omana itsenään (jos kukaan jaksaa nyt ymmärtää mitä tarkoitan) eikä ns. lapsikatraana.



Tuttavien lapsia seuranneena pienillä ikäeroilla tehdyt lapset tappelevat, kiistelevät jatkuvasti, kinuavat äidin huomiosta, sihisevät toisilleen hirveyksiä niin ettei äiti kuule jne. Kaikesta kilpaillaan.

Ja nämä äidit ovat onnensa kukkuloilla kun " kato nyt kuinka kivasti ne leikkii!" Ja todellisuudessa leikkivät hetken kivasti vääntääkseen taas kohta äidin käännyttyä riitaa ja irvistelyjä.



Mua ainakin ahdistaa katsella sellaista koko ajan, joten viiden vuoden ikäero ei TODELLAKAAN ole pahitteeksi. On mun mielestä TOSI itsekäs ja huono syy tehdä tiuhaan lapsia sillä verukkeella että " sitten niillä on seuraa toisilleen" Meidän lapsilla ainakin on ollut aina seuraa vauva-taapero-ym-kavereista ja kotona on saanut olla rauhassa riidoilta.



Mut hei, tää olikin vain mun näkemys.

Menet menneisyyteen hankkiutumaan raskaaksi? Eihän lapsia tehdä sisaruksille, vaan vanhemmille itselleen. Eli mitä väliä silloin on ikäerolla?

Ihan kivasti menee, tosin isompi välillä vauvailee kun mustiskohtaus iskee.

sekä nuorempaan että vanhempaan sisarukseeni. Kyllä me yhdessä oltiin tietenkin, mutta aika vähän sitä kuitenkin esim. 8-vuotias 3-vuotiaan kanssa jaksaa leikkiä tai 13-vuotias olla 8-vuotiaan kanssa.



Omilla lapsillani on kahden vuoden ikäero ihan tarkoituksella. Meidän lapsemme tappelevat keskenään paljon vähemmän kuin minä aikoinani.

lapsilla ikäeroa vajaa 3 vuotta ja olen joskus miettinyt että jos tuossa olisi vuosikin lisää niin mahtaisivatko leikkiä yhdessä ollenkaan.



Nyt ovat kuin paita ja peppu, niin hyvässä kuin pahassa. On kiva kun he voivat jo pihalla touhuta yhdessä ja että nyt kun vanhempi on alkanut harrastaa niin ei ole ihan vauvaa jota kuljettaa mukana paikasta toiseen isomman harrastuksissa. Ja kivaa on myös se että saavat olla yhden vuoden samaan aikaan päiväkodissa kun vanhin on 6 ja nuorenpi 3.



Mutta 5 vuoden ikäerosta ei ole kokemusta mutta onhan se aika paljon.

Haluan että perheessä on vain yksi vaippailija kerrallaan. Silloin esikoinen on jo niin iso, että voi olla kunnolla " isoveli" ja ymmärtää jo vauvan päälle. Totta on kyllä se, että tällä ikäerolla yhteiset leikit jäävät aika vähälle, mutta sitten aikuisiällä voi olla silti ihan hyvät suhteet.