Yksikään lapsi ei voi sanoa ettei vanhempani rakastaneet minua!

tuo mantra jos mikä estää ihmisen eheytymisen lapsuuden traumoista silloin kun niitä todella on. On 100% varmaa että kaikki vanhemmat eivät rakasta lapsiaan.

mutten silti sano, että vanhempani ei olisi rakastaneet tai yrittäneet rakastaa parhaansa mukaan.

jotka on johtaneet esim. vanhemman narsismiin tai muuhun sellaiseen. Mutta lopputulemaksi jää silti, että jotkut vanhemmat eivät todellakaan rakasta lapsiaan. Itselläni on äiti, joka yhä edelleen toivoo minulle pahaa. On aina erittäin tyytyväinen, jos minulla on jotain vaikeuksia.



Monet ihmiset eivät kykene rakkauteen ja minusta taas on hyvä katsoa sitä totuutta silmästä silmään. Kun tunnustaa itselleen tosiasiat on helpompi välttää siirtämästä samoja sairaita käyttäytymismalleja omaan perheeseensä.

mutta en silti voisi sanoa ettei he koskaan rakastaneet minua.

-ap

jotka eivät oikeasti rakasta (kykene rakastamaan) lapsiaan tai ketään muutakaan ihmistä.

mistään sorellasta en tiedä mutta onhan maailmassa tapauksia joissa vanhemmat on raiskannu ja tappanu lapsensa. ei kauheesti jää tulkinnan varaa vanhemman " tavasta rakastaa" .

Ei kai se mahdotonta ole.



t: Itse yli kaiken lapsiaan rakastava äiti

Hän on ihan väärässä paikassa. Raasu on ihan pihalla itsensä kanssa ja BB ei todellakaan ole sellaisen ihmisen paikka. Hänen pitäisi olla läheisten kanssa ja käydä vaikkapa psykologilla mutta BB:stä hän ei itseään löydä.

i tapauksessa, jossa isä hylkäsi au-lapsensa jo ennen lapsen syntymää, ei maksanut elatusmaksuja ym. niin voi kyllä sanoa ettei isä rakastanut lastaan. Mut siis muuten ei toisen pään sisälle ajatuksiin pääse. Tunne rakastamattomuudesta on sanojansa kokemusten perusteella tullut.

Sen he tietävät vain itse.

-ap

sulla nyt kuitenkin on vaan ne yhdet vanhemmat, sen laajempaa otantaa sulla ei tässä asiassa ole. et sä voi yhden ainoan kokemuksesi perusteella käydä viisastelemaan että YKSIKÄÄN lapsi ei voi sanoa jne.



SÄ et voi sanoa, joku muu voi ihan aiheesta.

Toki moni sanoo, mutta se ei ole mielestäni oikein. Minä voin kyllä sanoa, että minä en rakasta omia vanhempiani..

-ap

No sun kokemukset on sun omia..



Mulla on tuttu joka hankkii lapsia VAAN että saa olla kotona ja lisää tukea. Sitä mukaa kun lapset kasvaa niin ne otetaan pois, ei huolehdi. Laittaa " omaan huoneeseen" .



Tämä nainen ei hanki vaippoja, ei ruokaa, ei siivoa. Mutta sossu kaikessa viisaudessaan haluaa että lapset on äidin luona niin pitkään kuin vaan mahdollista! Sukulaiset sitten roudaa lapsille tavaraa että selviävät.



Tällänen ihminen ei rakasta lapsiaan. Tunteeton ihminen.



Ymmärrän että joku saattaa olla joskus onnellinen, hankkii perheen ja sitten kaikki kaatuu ja ihminen masentuu eikä pysty enää hoitamaan lapsiaan ja jättää huolehtimisen -hyvä jos itse helgissä pysyy- Tälläinen ihminen varmasti on joskus rakastanut. Mutta ei kaikki rakasta.



Jokkut hankkii lapsia tilanteeseen jossa ei ole lapsen paikka. Sekään ei ole lapsen paikka, eikä rakkautta lapseen.

" Säälikää mua, mä en syö sipulia muuta kun jauheena, kukaan ei halua olla mun kaa, mä tulin tänne kesken kaiken ja edes mun isä ei rakasta mua, yhyy!" Yritin antaa tälle tyypille mahdollisuuden, mutta eilen meni maku ihan lopullisesti!

Ap muistaa kun ex- mies aina hoki että rakastan sinua rakastan sinua ja kohteli kaltoin, tein omat johtopäätökset riittikö hänen tapansa osoittaa rakkauttaan minulle ja jätin hänet. Mutten koskaan sanonut hänelle että sinä et koskaan rakastanut minua. Varmasti rakasti, mutta osoitti sen huonosti. Kaikki ihmiset EI OSAA rakastaa oikein.

-ap

no joo, toki se on jokaisen oma asia että mitä sisimmässään _tuntee_, siihen kai on turha kenenkään puuttua. mutta oikeesti, mitä väliä _tunteeko_ vanhempi rakkautta lasta kohtaan jo se ei millään tavalla välity lapselle?



oikeesti, mitä merkitystä sillä on rakastaako vanhempi lastaan jossain ns. sisimmässään jos käytös lasta kohtaan on kauheaa? esim. oikeesti jos vanhempi rääkkää, raiskaa tai tappaa lapsensa niin ketä kiinnostaa onko hän sydämensä sopukassa tuntenut lämpimiä tunteita?



ymmärsin ap sun pointin, mun mielestä sillä vaan ei oo merkitystä.

Sillä on merkitystä minulle.

-ap

oikeesti?



no mites ois näin radikaali ajattelumalli että maailmaan mahtuu kaikenlaista, järkyttävää pahuutta ja uskomatonta hyvyyttä?



että on olemassa täysin paskoja ihmisiä jotka kohtalon oikusta saa lapsia, ja kohtelee noita lapsia täysin paskamaisesti ja vielä nauttii siitä. ja sitten on ihmisiä, jotka rakastaa lapsiaan yli kaiken, koko sydämensä voimalla, ja että se rakkaus kannattelee näitä lapsia koko heidän elämänsä ajan.

Minä en kenellekään tästä kommentistani halunnut mitään pahaa tai ketään loukata, mutta saan paskat niskaani, ok. Elämä on.

-ap (joka rakastaa ja osaa sen myös osoittaa " oikein" )

Onko välimuotoa? En rakasta, ehkä rakastan, melkein rakastan...