YHt, kuinka hoidatte lapsenne silloin kun itse sairastutte?

onko nykyajan ihmiset noin avuttomia???

Tosin jos todella olisi niin kipeä ettei mikään onnistuis niin varmaan saisin apua joltain sukulaiselta tai tutulta.

Arkipäivinä suuri osa tutuista töissä, joten aika vähän niitä mahdollisia auttajia on.

Olin niin sairas että makasin sängyllä melkeen taju kankaalla ja jos yritin nousta meinasin pyörtyä ja oksennus tuli saman tien. Kuumekin oli ja karsea päänsärky.

Mun oli pakko soittaa lapselle hoitaja, en olisi kyennyt tekemään yhtään mitään kahteen päivään.

yrittäisin saada jonkun hoitajan lapsille, muuten hoidan kyl itse

onnex en ole ikinä ollut hirveän kipeä. muuten kuin kamalia mikreenikohtauksia lukuun ottamatta. kerran jouduin soittaa ambulanssin itselleni ku pää oli niin kipeä, ja lapsi lähti mukaan ja huolehdin siitäkin sairaalassa vielä. vaikka tuntu et ei pysty olee pystyssä ni se on pakko kestää ja lapsi hoidettava, apua ei saa.

mutta olen minäkin ollut tosi pahasti sairas, ja silloin olen kyllä soittanut lapsen isän tai oman äitini apuun.

Joten petipotilaina olemme viihtyneet koko porukka. Toistaiseksi en ole tarvinnut apua ja lapset jo 6v. ja 14v. ja raskausajoista alkaen olen ollut yh.

vie hoitoon ja hoitaa illatkin, jos on tarvis

Ensin muksu oli vatsataudissa ja sitten minä.

Olin todella kipeä viikon. Täytyy sanoa, että muksu sai tuona aikana vain välttämättömimmän, eli puhtaan vaipan ja jotain syömistä ja juomista.

Viikon makasin sängyssä ämpäri vieressä, mulla oli kaukosäädin jolla kelailin Puuha Pete-filmiä aina alkuun, kannullinen vettä josta kaadoin muksulle tarvittaessa mukiin ja pussillinen ruispaloja joita ojentelin muksulle.

En tiedä mistä olisin saanut apua jos olisin vielä yhtään kipeämmäksi tullut.

tässä lasteni kanssa. On ollut major ripuli/mahatauti, on ollut 40 astetta kuumetta, ja minä olen se, joka täällä jokin aika sitten kirjoitti finnistä silmien välissä, joka turvotti niin pahasti, että en nähnyt juur mittää...



Kaikesta olen selvinnyt suht omin voimin. Tuon finnin takiakin luotsasin itseni ja lapseni julkisilla nenäkorvasilmäsairaalaan ihan itseksemme ja sain pidettyä lapset syötettyinä ja tyytyväisinä useamman tunnin odotuksen ajan.



40 asteen kuumeessa olen edelleen toimintakykyinen, onneksi. Vähän huippaa, mutta muuten toimin.



Ainut apu mitä useimmiten olen saanut, on se, että olen saanut jonkun tuttavan tai sukulaisen käymään kaupassa minulle, että ei ole tarvinnut ripulit housussa tai korkeassa kuumeessa käydä kaupassa. Joskus joku sukulainen tullut auttamaan lasten kanssa, mutta 90% selvitty itsekseen.



En osaa ottaa kamalia stressejä, voinnin mukaan tehdään tai ollaan tekemättä.

odotin kuopusta, käteni olivat todella pahan atopian vallassa. Lapsen isä oli ulkomailla opiskelemassa, vaikka en ollutkaan vielä yh virallisesti. Käteni olivat ihan tulehtuneet, kuin happoa olisi nihin kaadettu. Yritin hoitaa esikoista, mutta sormet eivät taipuneet puhumattakaan siitä sairaasta kivusta, joka aiheutuu, kun miltei koko kämmen on täysin iho rikki ja syviä syöpymiä.



Tarvittiin kolme antibioottikuuria ennen kuin tulehdus talttui. Yhden viikon olin mökillä sukulaisten luona, kun en kyennyt edes itse syömään, saati sitten hoitamaan vähän yli 1v esikoista. Sen ajan olin täysin toisten varassa.

kipeä olen ollut... Pari kertaa olen ollut oikein kunnolla kipeänä lapsen aikana... Lapsi on onneksi ymmärtänyt tilanteen ja ollut tosi rauhallisesta ;) Olen itse maannut puolikoomassa patjalla ja pelaillut lapsen kanssa tai laittanut filmin pyörimään jne.



Tässä jokunen viikko sitten olin oksennustaudissa ja silloin kieltämättä tuntui, että apu olis tarpeen... Pakko siinä vaan on yrittää nyt jotain ruokaa lapsellekin viritellä, vaikka pelkkä ruuan hajukin alkaa oksettaa... Eikä pystyssä meinannut pysyä...

Mutta itsellänikin itse pitää hoitaa lapset kun mies menee töihin ja ne saattaa olla pitkiäkin päiviä.