G: Millaiseksi kuvittelet elämäsi 20 vuoden päästä?

Lapseni ovat jo 25v ja 23v. Varmasti omillaan ja toivottavasti onnellisia, mitä ikinä touhuavatkin. Olen varmaan urani huipulla ja nautiskelen elämästä kaikessa loistossaan. Toivottavasti olemme kaikki terveitä.

Paitsi, että toinen lapsi varmaan on muuttanut pois kotoa ja toisen tulevaisuus on ehkä vähän selvennyt.



Itse kuvittelen tekeväni saman tyyppisiä töitä kuin tänäänkin. Ja tietysti kuvittelen olevani saman miehen kanssa edelleen naimisissa. Lisäksi toivon, että kroppa olisi kestänyt eli olisin suht ok kunnossa.

3-vuorotyö ei haittaa kun lapset ovat jo aikuisia. Toivottavasti opiskelevat jonkun ammatin, ovat rehellisiä, sosiaalisia, ahkeria ja toiset huomioon ottavia ihmisiä. Mieheni kanssa matkustelemme, ja jos on siunaantunut lapsenlapsia, hoidamme niitä tarpeen tullen. Rahatilanne on varmasti yhtä surkea kuin nyt, mutta siihen on kenties jo siinä väiheessa tottunut. Omat vanhempani ovat jo alkaneet höperöitymään siinä vaiheessa, joten heidän sijoittaminen elämäämme kuuluisi myös asiaan.

En tiedä työnnänkö rollaattoria vai istunko pyörätuolissa. Hyvällä onnella voin vielä pitää kynää kädessä ja kääntää kirjasta sivuja, kaikenlaisista käsitöistä olen jo joutunut luopumaan. Samoin syömään vain pehmeää ruokaa jonka pystyn pureksimaan, myös todella terveellistä tietenkin koska kolesteroliarvoni on pilvissä ja jonotan ohitusleikkaukseen. Aknesta olen vihdoin päässyt eroon, toisaalta olen jo tässä iässä niin ryppyinen ettei näppyjä edes näkisi. Sukuvika sekin.

Ennen sairaseläkettä ehdin tehdä lähes 20-vuotta työtä josta en koskaan pitänyt ja olen saanut lapseni kasvatettua aikuisiksi. Mieheni on lähtenyt nuoren, kauniin ja terveen naisen matkaan jo yli 10 vuotta sitten ja perustanut uuden perheen, minä taas kituuttelen palveluasunnossani yksin.

Toivottavasti kotona asuu vielä teini taikka kaksi (joko biologisia taikka adoptoituja lapsia). Kuitenkin jo sen ikäisiä, että ovat jo melko itsenäisiä. Mutta varmaankin vielä saa vahtia ja valvoa opiskeluja ja tyrkyttää " rakkautta ja rajoja" ;)



Olemme asuneet useammassa maassa, mutta asettuneet jo hyvän aikaa sitten mukavasti jonnekin - Englantiin taikka USA:an ehkä. Ympärillä on mukava oma koti, jonka puutarhassa ja sisustamisessa riittää kuitenkin edelleen puuhaa.



Olen saanut oman urani hyvään käyntiin, vaikka en sillä mikään supermenestys olisikaan. Itse itseni pomo, minulla on työhuone kotona ja saan sanella omat työaikani (niinkuin nytkin) ja saan siitä jopa rahaakin.



Toivon kovasti, että olisimme terveitä ja aktiivisia ja harrastuksia ja virikettä ja rakkautta riittäisi. Mieheni olisi tuolloin 48, ja oma isänsä kuoli aivoinfarktiin 47-vuotiaana...

Koulutan alalle tulijoita. Vapaa-aikana harrastan ulkoilua ja jumppaa 23-vuotiaan tyttäreni kanssa, juttelemme ja shoppailemme. Tapaan ystäviä, asumme mieheni kanssa omassa talossamme ja elämme tasaista ja onnellista arkea.



Kesäisin kiertelemme ympäri Suomea ja talvella käymme tapaamassa ystäviä ja sukulaisia Etelä-Euroopassa.



Ei paljoa poikkea tämänhetkisestä elosta. :)

olen 60-vuotias. Odottelen eläkkeelle pääsemistä. Lapseni ovat aikuisia ja toivottavasti löytäneet paikkansa tässä maailmassa.

13v, keskimmäinen n. 10v ja kuopus 7v. Asutaan varmaan pk-seudulla. Olen johtavassa asemassa yrityksessä. Harrastan juoksua edelleen. Elämä on tasaista perhe-elämää, mutta käydään lomalla kerran vuoteen jossain...

Lapset ovat lähteneet kotoa, me miehen kanssa olemme eläkkeellä ja matkustelemme ympäri maailmaa :)

Meillä on 2 lasta (nyt 1) ja asumme omistusasunnossa kuten nytkin. Väitöskirjani on valmistunut. Matkustamme paljon kuten nytkin. Olen töissä hallinnollissella sektorilla.

Aikuinen tyttareni on valmistumassa yliopistosta ja hakee itselleen unelmatyopaikkaa. Toinen lapseni on viela yliopistossa, juuri opintonsa alkanut. Mina teen toita omassa firmassani joka on tosi menestynyt ja laajentunut moniin eri juttuihin. Pystyn tekemaan 3-4 paivaa viikossa toita, jonka ajan vietan kaupunkiasunnossa, lopun ajan viikosta vietan talossa joka on hieman kaupungin ulkopuolella, meren rannalla. Olen aktiivinen sosiaalisesti seka hyvantekevaisyydessa ja menestynyt ammatillisesti. Suunnittelen jatkuvasti firmani kehittamista ja uusia haasteita, mutta pystyn kuitenkin tekemaan kaiken niin etten stressaannu kuten nyt. Matkustelen mieheni kanssa kerran pari vuodessa, tai aina silloin kun mieli tekee. Pidan itsestani ja kehostani hyvaa huolta ja olenkin ikaisekseni todella hyvassa kunnossa.