Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kaikkien kotona lapsia hoitavien oletetaan käyvän ja viihtyvän perhekerhoissa?
05.10.2006 |
Jatkuvasti saa ihmettelyä osakseen kun ei käy niissä.
Minulla on 3 lasta, joista nuorin on ihan pieni vauva. Toiset kotiäidit ihmettelevät miksi en käy kaikenlaisissa äiti-lapsipiireissä. Monilla ei ole hajuakaan, millaista se on pienen vauvan, saatika sitten vauvan ja kahden uhmaikäisen kanssa. Oletetaan, että matkustelen lasten kanssa, osallistun kaiken maailman kissanristiäisiin heidän kanssaan... Vauva on ns. haastava, ja kova itkemään (kanniskeltava). On kuulemma niin helppoa käydä perhekerhoissa lasten kanssa. Kolmen autettavan ja puettavan kanssa?? Miten ehdin keskittyä siellä kahteen vanhempaan lapseen kun vauvaa on tyynnyteltävä tämän tästä.
Jatkuvasti saan muistutella, etten halua lähteä pienen vcauvan ja uhmisten kanssa sellaisiin paikkoihin. Vauva vaan parkuisi ja uhmikset pitkästyisi. Uhmaikäinen nauttii enemmän leikkipuistoissa ja hiekkalaatikolla olosta.
Samoinajattelevia? Onko tosiaan niin kummallista jos ei niissä kaikki käy?
Kommentit (13)
Kyllä siellä silti varmaan olis lasten kannalta hyvä käydä, vaikkei niin kovin hyvin viihtyisikään. Kyllä meidän lapsi ainakin tykkää tosi paljon kerhoista, äidillä ei aina ole niin järjettömän kivaa. Eikä minusta tunnu, että siellä muutkaan lapset huonosti viihtyy, ihan isoimmat eskari-ikää lähestyvät alkaa kyllä olla siinä ja siinä.
Sulla nyt tietysti on eri juttu kun vauva on tuonluontoinen, mutta mieti asiaa uudestaan sitten myöhemmin. Eikä sun tietysti mikään pakko ole kerhoissa käydä sittenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tosi sosiaalinen, mutta perhekerhoista en saa mitään erityistä irti. Esikoisellani on päivisin harrastuksia, joista hän saa virikkeitä, mutta me vauvan kanssa olemme mielellämme kotona ja teemme omia puuhiamme.
En tosiaan kaipaa päivällä aikuisen seuraa - onneksi on ihana mies joka kestää illalla kuunnella jokaisen pikkujutun mitä päivän aikana on tapahtunut.
Lapsi nauttii uusista leluista ja toisista lapsista. Kotona saa olla koko ajan keksimässä uusia leikkejä.
Isommat esim. jo koulussa. Eivät tunnu käsittävän kun sanoo, ettei jaksa kun koko aika menisi itkuisen vauvan kanniskeluun.
ap. jota ei rassaa meneekö joku jonnekin vai ei
Samoin ne sun uhmikset sais leikkiä uusilla leluilla ja tutustua muihin lapsiin.
Tosin tietyt äidit kyllä voi mun puolesta pysyä ihan kotonakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kun tottuvat niin sujuu hienosti kun oikein haluavan leikkimään kerhossa olevilla leluilla. Mielestäni on myös hyvä opettaa pikkuisia uusiin tilanteisiin, vaikka se olisikin vaivalloista (äidille).
En minäkään henk koht saa kerhoista mitään, mutta lapsillehan ne ovatkin ensisijassa tarkoitettu. Nyt olen kyllä lähiaikoina saanut oikein mukavia juttukavereita muista äideistä, bonusta siis :D
siinähän sitä toimintaa jo jonkin verran tulee.
t. ap
Vierailija:
Kyllä siellä silti varmaan olis lasten kannalta hyvä käydä, vaikkei niin kovin hyvin viihtyisikään. Kyllä meidän lapsi ainakin tykkää tosi paljon kerhoista, äidillä ei aina ole niin järjettömän kivaa. Eikä minusta tunnu, että siellä muutkaan lapset huonosti viihtyy, ihan isoimmat eskari-ikää lähestyvät alkaa kyllä olla siinä ja siinä.Sulla nyt tietysti on eri juttu kun vauva on tuonluontoinen, mutta mieti asiaa uudestaan sitten myöhemmin. Eikä sun tietysti mikään pakko ole kerhoissa käydä sittenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain kerhoissa käyvät. SE on kuulemma hyödyllisempää.
t. eräs joka pitää ulkoilua tärkeänä.
On ihan eri juttu, jos vanhempi lapsi pukee itse, kävelee vierellä ym.
Mulla 3 kk vauva ja 2 v. kaksoset eikä kyllä hirveesti jakseta " ulkoilla" tiukoilla aikatauluilla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja perhekerhossa käydään, paitsi lasten niin myös iteni takia. lapset leikkivät yleensä nätisti ja kerhontädit pitelevät sylivauvoja äitien kahviajan, myös niitä huutavia.
meillä on 3 " lähtöaamua" viikossa, eli tiedän todella, mitä on pukea ja valmistella lähtöön 3 autettavaa, mutta kyllä se on vaivan väärtti! kahtena arkiaamuna olemme yöpaidoissa vaikka kymmeneen asti, kiirettä ei ole.
Jokainen hoitaa arkensa niin kuin itsestä parhaalta tuntuu. Musta on ollut kiva käydä perhekerhoissa jo ihan pientenkin kanssa, koska siellä olen tutustunut toisiin äiteihin ja muutenkin olen viihtynyt niissä.
Välillä on tympinyt lähteä, mutta lähes joka kerta on ollut ihana olla toisten aikuisten seurassa. Tietysti suurin osa ajasta menee lasten kanssa, mutta kuitenkin eri asia olla siellä kuin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1v6kk ja 3kk, joista vanhempi on kehitysvammainen (ei kävele, ei kontaa eikä seiso tuetta. Kokoa kuitenkin on ;). Helpoksi en tuota lähtemistä sanoisi missään tapauksessa, helpotuksesta huokaisen kun lopulta saan kerhossa lapset sisävaatteisiin riisuttua ja alas istuttua. Ehkä sujuisi kivuttomammin jos kuopus olisi yhtä helppo ja tyytyväinen vauva kuin isoveljensä, mutta kaikkea ei voi aina saada...
Kerhossa käyn lähinnä siksi että ikätovereiden seura on tuolle esikoiselle tärkeää hänen kehityksensä kannalta. Päiväkotipaikkaa odoteltaessa tämä on meidän tapamme taata pojalla lapsikontakteja. Lisäksi koen sen tärkeäksi omalta kohdaltani, tapaan muita aikuisia ja saan juoda kupin valmiiksi keitettyä kahvia pullan kera. Huomaa myös esikoisesta kuinka paljon tyytyväisempi hän on kerhon jälkeen, joten työteliäämpi aamu takaa meille helpomman illan =)
Mutta ymmärrän täysin ettei lähteminen ap:ta huvita ja jos lapset kerran saavat kerhoilla muutenkin niin mikäs siinä on vapaapäiviä kotona viettäessä. Pääasia että perhe on itse tyytyväinen, yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle.
Alue: Aihe vapaa
samaa olen huomannut ainakin minä! Mulla ei tosin ole vasta kuin yksi lapsi. En koe saavani kaikenmaailman kerhoista mitään sen ihmeellisempää täyttymystä elämääni, vaikka sinne meneminen tuntuu välillä ihan sosiaaliselta pakolta. Kun olen vielä hieman hidas syttymään mihinkään uusiin ystävyyksiin, vaikka ihan sosiaalinen olenkin pinnalta, en koe itse jääväni mistään paitsi. Lapsen takia käydään tällä hetkellä yhdessä kerhossa ja se saa nyt toistaiseksi meille riittää.
Mulle on ainakin tullut välillä tunne, että mua katotaan vähän kieroon kun me viihdytään lapsen kanssa niin hyvin omissa kuvioissa. Mikäli lapsia saadaan lisää, voisin kuvitella etten ainakaan kuvaamasi kaltaisessa tilanteessa jaksaisi ravata kerhossa. Minusta kerhossa on rankempaa olla kuin kotona, mutta ehkä kaikilla ei ole niin..
Itse ainakin ajattelen