Työkaverini on todella masentunut ja väsynyt, katsekin lasittunut .

Itse ajattelisin, että yhdestä asiasta ei työuupumus voi tulla.



ap

Oletko kuullut sellaisesta asiasta kuin empatia? Ja miksi työkaverisi masennus sinulle kuuluu? Juorukello.

työkaveriani. Ajattelenkin, että voiko työkaverini päästä masennuksesta ja työuupumuksesta yli ilman ammattiauttajan apua.



ap

Ja parantuminen lähtee aina masentuneesta/ uupuneesta itsestään, kukaan ei ole millään työpaikalla korvaamaton.



Yleensä se uupumus luodaan itse kun haalitaan lisää vastuuta, ei osata delegoida ja murehditaan kaikkia vanhoja ja tulevia mahdollisia virheitä.



Tavasta voi oppia pois, mutta joskus työyhteisö ruokkii työnarkomaniaa ja silloin on paras vaihtaa työpaikkaa OSANA parantumisprosessia

Ollaan yritetty siirtää häneltä töitä muille. Ei ole esimiehelleen valitellut suurta työmäärää ja väsymystä. Minulle vain sanoi, kun aloitin työt.

Hän vaan suoraan irtisanoi itsensä ja lähtee minun entiseen työpaikkaani.



ap

ap

Eikö ihmiset yleensä tule työpaikalle lomaltas levänneenä. Työkaverini tuli allapäin ja masentuneena ja pysähtyneenä, ei hymyile jne.

Meillä hyvät väli´t, ei työpaikkakiusaamista, selän takana puhumista tms. Siitä tämä ei ainakaan johdu.



ap

Yksi suht neutraali tapa on kertoa työterveyshoitajalle että on huolissaan ko. työntekijästä; työterveys voi silloin ottaa yhteyttä jos näkee tilanteen riittävän pahana.

ap

Jos teillä on hyvät välit, niin juttele ihmeessä ja kerro että olet huolissasi hänestä ( voihan lomalla olla tapahtunut jotain traumaattista eikä kyse olekaan pelkästä työuupumuksesta) ja ehdota sairaslomaa, jos edelleen lasittunut ja väsynyt

Itse olen IT-alalla eräässä isossa yrityksessä, ja ainakin meillä ruuvi vain kiristyy koko ajan: kun joku lähtee, tämän työt jaetaan jäljelle jäävien kesken, sillä uusia ei saa rekrytoida. Palkka ei tietenkään nouse, ja ylitöistäkään meille ei normaalisti makseta (ylemmät toimihenkilöt).



Tilanne on sellainen, että useimmat hoitavat homman kiltisti kotiin - vaihtoehtona saattaa pahimmassa (kuten omassani) olla työttömyys, tai fudut viimeistään seuraavalla YT-kierroksella.



Kaikille toistaiseksi voimassa oleva työsuhde ei ole mitenkään " vakituinen" sanan perinteisessä merkityksessä.



Ap: voithan ottaa asian puheeksi työkaverisi kanssa, mutta voi myös olla, ettei hän halua jutella asiasta kenenkään kanssa. Kokemuksesta tiedän, että tuossa tilanteessa ihminen voi olla hyvin ärtyisä.



Minusta burnout voi tulla joko liiallisesta työtaakasta tai sitten siitä, että yhteensä elämässä tulee liikaa stressiä ja ongelmia vähän joka osa-alueella siten, että se astia sitten jossain vaiheessa vuotaa yli. Se tapahtuu joskus vähän salakavalastikin, niin ettei henkikö itse huomaa uupuvansa ennen kuin vasta viime tipassa.



Kiva että jaksat olla kiinnostunut työkaverisi voinnista.

Ensinnäkin: tottahan toki työuupumuksen ja masennuksen takana on yleensä monta eri tekijää. Ne kasautuvat vuosien mittaan, kunnes kestokyky loppuu.



Toiseksikin: en oikein ymmärrä, mitä ajat takaa tuolla " ihmisen omalla vastuulla" . Eihän kukaan VALITSE, että sairastunpa nyt masennukseen/burn outiin. Eli siinä mielessä se on yhtä lailla sairastuneen omalla vastuulla kuin sairastuminen mihin tahansa tautiin, vaikkapa syöpään. Tietenkin työuupumusta voi ennaltaehkäistä monella tavalla, esim. juuri siten, ettei yritä leikkiä työnsankaria ja tehdä yli voimiensa. Mutta silti se on niin, että harva uupunut on a) huomannut sairastumisen uhkaa tai b) ehdoin tahdoin riskeerannut.



Kolmanneksi: sinuna - suht uutena tuttavana - en todellakaan alkaisi tuota työtoveria neuvoa, JOLLEI hän itse ota asiaa esille. Eiköhän se ole hänen itsensäkin tiedossa, mistä on kyse, jos kerran vaihtaa työpaikkaakin.



Sinänsä on hyvä, että mietit työtoverisi vointia ja jaksamista. On sillä työyhteisön toimivuudella iso merkitys asiaan, joten voit osaltasi esimiehenä edesauttaa sitä, että kukaan muu ei enää teillä uupuisi. VAIKKA siis, kuten sanoin, usein taustalla on muutakin kuin pelkästään työpaikan ilmapiiri, työtahti jne.

Jäi sanomatta, että noissa tilanteissa kun työt jaetaan jäljelle jäävien kesken, on usein kyse myös solidaarisuudesta: tiedetään, että muillakin on kädet ihan täynnä ja halutaan aidosti auttaa ja kantaa se oma kortensa kekoon " rekrylupaa ja parempia aikoja odotellessa" .

Minulla oli viime talvena keskivaikea masennus, tai ehkä sitä jollain mittarilla saattoi pitää lievänäkin, mutta sairaslomaa siihen tarvitsi useita viikkoja kahteen eri otteeseen. Tilanteeseen johti pitkäaikainen stressi perhe-elämässä, perheenjäsenen sairaus ja siitä johtuva vaikea ja raskas tilanne. Lisäksi samaan aikaan oli töissä poikkeuksellisen rankkaa, tosi hankalia tapauksia ja uuvuttavia päiviä. Siitä seurasi toivottomuuden tunnetta, uupumusta ja masennusta.



Masennus voi johtua monesta syystä. Kun ihminen kuormittuu liikaa, hän uupuu taakkansa alle, olipa se sitten kotielämästä, henkilökohtaisista asioista tai töistä johtuvaa. Kai se on usein kaikkien näiden summa. Siihen kyllä on hyvä saada heti tukea ja apua, kun oireet alkavat tulla näkyviin, koska muuten tilanne pahenee ja pitkittyy. Mitä pikemmin asiaan puututaan, yleensä sitä nopeammin siitä kuntoutuu normaaliin kuntoon. Sairasloma on etu, koska silloin on aikaa ja lupa levätä. En tiedä, miten läheinen olet työkaverisi kanssa, ap, mutta jos pystyt juttelemaan asioista, ehdota, että hän ottaisi yhteyttä mielenterveystoimistoon ja pyytäisi vaikka keskustelutukea.