Luonnostaan rauhallisen lapen äiti EI VOI tajuta ja ymmärtää, millasta on luonnostaan vilkkaamman kanssa!!

itsetunnon vahvistaminen on kuitenkin tärkeämpää nuoruutta ja aikuisuutta ajatellen. Ja jos aina vaan kielletään ja torutaan, voi äkkiä tulla lapselle sellainen mieli, että " oon ihan huono" . Jos se kuperkeikkakisa hammaslääkärin vastaanottotilassa ei aiheuta sirpaleita, luun murtumia tai verenvuotoa kenellekään, miksi ei voisi jumpata?



Eli mieti aina, mikä on todella vaarallista tai ei-sopivaa, ja sitten sen mukaan kiellät ja ohjeistat.



nimim. kaksi villiä poikaa itselläkin, mutta sitten kun pitää osata käyttäytyä sitäkin osataan vaatia.

Yritämme saada päivän aikana suurimman osan energiasta kulutettua liikunnan parissa, mutta aktiivisuutta riittää aivan viime metreille asti. Uni tuleekin sitten illalla sormia napsauttamalla.



Poikani tosiaan on hyväkäytöksinen, mutta vaatii silti lähes koko ajan valvontaa, koska saattaa ajattelemattomuuttaan keksiä vaikka mitä metkuja. Toisaalta eihän 4-vuotiaalta vielä paljon voi vaatia siinä mielessä ettei aina tule ajatelleeksi seurauksia. Niitä kuitenkin opetetaan koko ajan.

ja näe itse vaivaa. Sinun lapsesihan ne ovat, eivätkä muiden.



Minusta minun ei tarvitse edes ymmärtää. Yhteiskunnassa on tietyt säännöt ja niihin pitää kaikkien pyrkiä.

Emme me kaikki rauhallisten lasten äidit kuvittele että lapsemme ovat tällaisia vanhempien erinomaisuudesta johtuen, tai kauhistele vilkkaitten ja voimakastemperamentisten lasten kasvatuksen/kurin/rajojen puutetta. Minä ainakin olen alusta lähtien ollut tyytyväinen siitä, että meillä on ollut niin hyvä tuuri, että lapsemme ovat niin rauhallisia että pääsen helpolla niiden kanssa ainakin nyt kun ovat pieniä.

Juuri tuontapaisten kuperkeikkakisojen aikaan aina vain sattuu joku (kärjistäen) hissukan äiti paikalle tai pahimmillaan useampi. Jotkut vitsailevat vitsan säästelystä tai mun apinalaumasta; siitähän ei ole mun lupa suuttua, kun kyse on vitsistä. Katson kuitenkin pienemmäksi pahaksi antaa esim nyt vaikka pitää tuollainen kuperkeikkakisa kuin komennella ja kiellellä kaiken aikaa, ettei noin saa; ketään tuollainen ei siis vahongoita; vaatteet likaantuu, mutta minähän ne pesen.

Kapeakatseiset eivät varmaan ymmärräkään.



Sinänsä hauskaa, että juuri ihmisen peruspersoonan kuvitellaan olevan PELKÄSTÄÄN kasvatuksen tulosta, jos minkään muun ihmisen ominaisuuden ei kuvitella olevan sitä.



Vai onko tällaisten pahvien mielestä lapsen pituus kiinni vain siitä, millaista ruokaa on kotona saanut? Tai ärrävian kiinni siitä, miten paljon vanhemmat ovat lapselleen puhuneet ja lukeneet?



;=D

Typerä kostoajatus, mutta lohduttaa näin jokapäiväisen show keskellä...

Mutta huonoa käyttäytymistä ei voi aina laittaa luonteen piikkiin. Minulla on tuttava perheissä hyvät esimerkit vilkkaista lapsista, toisilla on rajoja ja kuria, toisilla ei mitään. Kyllä eron huomaa vaikka kummatkin ovat vilkkaita.



Ja miksi vanhemmille ei voi antaa tunnustusta siitä, että lapsi käyttäytyy hyvin? Silloin vaan todetaan että lapsella on hyvät geenit kun on noin rauhallinen. Voi kasvatuksellakin olla osuutta asiaan.

Meillä 2 vilkasta poikaa. 1- ja 2- vuotiaita, joten ymmärrystä ei aina niillä riitä miksi jotain ei saa tehdä.



En todellakaan kuvittele että joku ajattelee että yllytän pahan tekoon! Tai no, kaupassa jos toinen kiljuu (yleensä se isompi) niin sanon: kilju, kilju, saat enemmänkin ääntä! Kun korottaa ääntä kehun ja yleensä se loppuu siihen. En ymmärrä vanhempia jotka antaa lapsensa kiljuvan ja häpeää sitä eikä reagoi lapseensa mitenkään. Toinen kikka mitä teen alan puhumaan ääneen: mitäs sitten piti hakea? Muistatko mitä se oli? Oliko se ketsuppi vai shampoo? Haetaan vaikka perunoita, missäs niitä oli?? Ja sitten menen vähän nopeempaa, vähän teen väistöliikettä, matkin auton ääniä..

Jos huomaan jotain kaunista niin jäädään ihailemaan hetkeksi ja taas jatketaan matkaa kohti perunoita.



Säännöt meilläkin on kotona, mutta ei saa olla kaikki kiellettyä. Omat meikit ja muu " kielletty" on sijotettu niin ettei lapsi niihin ylety ja näin joudun komentamaan tai siivoamaan ylimääräistä.



Koliikkiinkaan ei auta aina muu kuin aika. Ei sitä kukaan voi aiheuttaa, asiaan on kuitenkin vinkkejä: cuplaton, hieronta, jalkajumppa, vaihtaa D- vitamiini merkkiä jne. Mutta ei nekään aina auta.



Mutta siinä oon sitten erimieltä että toisten lapset vaan käyttäytyy paremmin kun on " helppoja" ja toiset on niin villejä ettei tottele mitään. Meillä mies on välillä pitkäjänteisempi ja saa tenavat rauhottumaan mua helpommin. On siis kyseessä mun huono tapa hoitaa tilanne. Lapsi on se sama vanha mutta eri tapa hoitaa tilanne voi auttaa.

Siis tarkotan että voi olla että tämä kiltin lapsen vanhempi saattaa olla lapselleen sellainen että lapsi ymmärtää ja sinä kahden pienen lapsen äitinä väsyneenä jaat sääntöjä ja karjut jolloin alkaa noidankehä? Lapset tottuu nopeasti milloin äiti tai isä antaa periksi ja että viideskin kielto ei johda vielä mihinkään ja pian saa mitä haluaa.



Liian ankara ei saa olla vanhempanakaan itselleen: jos lapsi tykkää esittää kärrynpyöriä eikä leikkiä tylsillä nukeilla niin mikä siinä on huonoa? Katsot vaan ettei satuta tai hajota.