Oletko miettinyt mitä sinä haluat elämältä?

ainut tapa tehdä tästä elämästä mielekästä.

Mutta tietty määrä itsekkyyttä on vain terveen merkki eikä päinvastoin.



Olen vielä mietteiden pyörteissä, enkä oikein tiedä, mitä haluan tai mihin minulla on mahdollisuus.

Itsekkyys (terve sellainen) on ainut järkevä tapa elää eläm' äänsä.



Jokainen meistä tuntee niitä epäitsekkäitä ja uhrautuvia ihmisiä, joiden maailma viimeistä 5-kymppisenä romahtaa joko sairasteluun (henkiseen tai psyykkiseen), kriiseihin, tai pelkästään marttyyrimaiseen käyttäytymiseen, JOS on elänyt elämänsä enemmän muiden tarpeita varten kuin omiaan.



Ja en nyt tarkoita niitä jotka OIKEASTI laittavat muiden tarpeet edelle omiaan, vaan niitä jotka tekevät niin koska " kunnon äidin" pitää niin tehdä tai " kun muutkin" tai kun " en kehtaa toteuttaa itseäni" .



Kuuntele itseäsi. Vain sinä tiedät mistä sinä tulet onnelliseksi ja kun sinä olet onnellinen, pystyt pitämään lapsesi onnellisena, etkä siirrä turhautumia tai ahdistuksia lapsille. Lapset kyllä vaistoavat!!

Täällä usein syytetään muita minäminä-asenteesta, mikä on minusta hölmöä. Itseämme vartenhan tätä elämää elämme. Lapsetkin ovat vain " lainaa" . Ja jos minä (minäminäminä) voin hyvin, niin lapsenikin voi hyvin :)

Vierailija:

5-kymppisenä romahtaa joko sairasteluun (henkiseen tai psyykkiseen), !!

edellinen korjaa ;-)

Ja juuri sen takia vaihdoin työni " vähemmän arvostetumpaan ammattialaan" , mutta voin nyt hyvin ja jaksan perheeni kanssa!

Minä pohdin asiaa luettuani tuon Härkösen kirjoituksen.



Tajusin haluavani aika paljon sellaisia asioita, joita minulla on, tai joita onneksi on helppo saavuttaa. No, joo... kun vein ajatusta tarpeeksi pitkälle, alkoi mieleen tulla epärealistisiakin toiveita; haluaisin jäädä kotiin ja antautua nauttimaan lasten maailmasta, taiteesta, teatterista, kirjallisuudesta ja musiikista. Rahat eivät vain taitaisi riittää.



Mutta siis se mitä haluan elämältäni

- hyvä suhde lapsiin ilman turhia syyllisyyden tunteita

- toimiva parisuhde mieluiten mieheni kanssa

- aikaa nauttia elämästä myös kodin ulkopuolella

- hyviä ystävyyssuhteita

- haluaisin myös kiinteytyä hieman ;)

- haluaisin olla oman elämäni herra siten, että arjessakin tuntisin eläväni, enkä vain ajelehtivani seuraavaan viikonloppuun tai lomaan tai juhlapäivään.

välillä kun pitää myös uskaltaa toteuttaa niitä, eikä vaan haaveilla!

eikä se ole mielestäni itsekästä...



meillä on parisuhdekriisi meneillään...mies ryyppää enemmän kuin maksa kestää :( . Tämä on joka keväinen traditio(talvet menee ihan ok), jota olen alkanut miettimään että jaksanko/haluanko enää toiset 10vuotta katella moista???

Tottakai mietin asiaa lastenkin kannalta, mutta ihan itsekkäästi myös itseäi ajattelen. Pohdinnassa siis ero, onko se mulle parempi ratkaisu...en tiedä