Aargh taas tätäki päivää
Okei, ihanaa kun tulee viikonloppu. Kamalaa ollu tää rumba koko viikon. Lasten kuletusta eskariin ja kouluu, ja tietty menevät eiraikaan ja pääsevät eri aikaa. Kotonta raahan aina mukaa pikkuveikat 4v, 2v ja 8kk. Just sattuu aina jonkun päiväunet kun pitää jotain lähtä hakemaan. Hirveää huutoa, yöt menny repaleisiks. Nuorimmainen otti sitten vielä tässä kauheessa showssa ensiaskeleensa ja nyt on sitäkin vahittava ihan kokoajan. Pää on iha jumissa, silmät ristis ja koitan vaan jostain kaivaa voimii tehä noille muksuille viel sapuskaa. Hirveä huuto päällä joka suunnassa. Toiset tappelee, toiset yrittää nukkua. Helpottaakohan tää ikinä. Miten ihmeessä sitä onnistus saamaan edes kunnon nukkumis ja heräämis rytmit noille pienemmille? Aamusin kukaa ei suostu syömään, kiukutellaan, ei pueta, ei totella. Ajattelin soittaa sirkuksee, josko tarttis meitin perhettä sinne.
Kommentit (2)
Miksi niitä pentuja pitää tehdä sarjatyönä, eikö elämästä pitäisi saada nauttiakin. Ok, onhan näitä superäitejä, minä en vaan kuulu heihin.
Viiden vuoden kuluttua tämä on vain muisto. Tiedän, ei auta nyt yhtään - mutta puhun kokemuksesta! Ok, sitten tappelet pleikarista, TV:sta, läksyistä, nukumaanmenosta ja vaikka mistään muusta. Mutta, sitäkin 5 vuotta ja elämä on taas erilainen - nautii hetkestä, vaikka vaikea onkin välillä