Lue keskustelun säännöt.
Tosta syöpäprovosta tuli mieleen, että pelkään ihan hirmusti lapsemme sairastumista.
29.05.2006 |
Kaverin muksu kuoli 5-vuotiaana leukemiaan ja se oli ehkä kamalinta katsottavaa mitä tietää niin lapsen kuin vanhempien osalta.. :( Aina sitä välillä katsoo nukkuvaa lastaan ja miettii, että jospa tuo olisi letkuissa taistelemassa elämästään. Kummasti sitä jaksaa taas tapella uhmiksen kanssa pari päivää...
Kommentit (2)
elämä ei sen jälkeen tarjoaisi minulle yhtään mitään.
nyt jo tulee vetet silmiin kun ajattelenkin että lapsi kuolisi elämän alkutaipaleella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tärkeitä kun lapset ovatkin, niin kyllä kai elämässä kaikkea muutakin mielekästä ja tärkeää on?