Olen niin pirun ryytynyt mieheeni. Meneekö tämä koskaan ohi?

En oikein tiedä, mistä tämä inho edes johtuu. Meillä on yksivuotias lapsi, jota mieheni hoitaa kesän, kun minä käyn työssä. Hän hoitaa lasta kyllä hyvin, mutta juoksee lapsen kanssa vain omilla menoillaan. Lapsi on jatkuvasti muualla hoidossa, vaikka minulle luvattiin, että hotio järjestyy kotona ilman ongelmia. Kotona on kaikki rempallaan, kaupassa ei käydä. Mies palkkasi siivoojan muka lahjaksi minulle, vaikka mielestäni olisi hänen vuoronsa siivota kämppä. Niin minä tein, kun hoidin lasta kotona.



Ei tässäkään niin kauhesati ongelmia ole. Olen vain jotkenin niin ryytynyt siihen mieheen. Seksiä ei ole tehnyt enää pitkään aikaan mieli, vaikka ennen se oli minulle tärkeä asia. Parisuhdetta ei ole juurikaan ehditty hoitaa, mutta ei kyllä tee mielikään. Minusta tuntuu, että mieheni ajattelee vain itseään, järjestelee omaa elämäänsä eikä piittaa eikä arvosta minua pätkääkään. Hän ei koskaan kysy, mitä kuuluu tai mitä olen tänään tehnyt. Ei liioin ilmoittele minua koskevistakaan päiväohjelman muutoksista liittyen lapsenhoitoon yms. Mielestäni hän myös pomoilee ja polttaa helposti päreensä, jos en olekaan samaa mieltä joka asiasta. Tiedän kyllä, että olen mielessäni liioitellut näitä hänen huonoja puoliaan.



Kyllä minulle tämäkin elämä kelpaisi, jos pysyttäisiin edes laihassa sovussa. Mutta kun tuppaa tulemaan riitoja, kun toisen naamakin ärsyttää. Kertokaa nyt, te pitkissä liitoissa menestyneet, että meneekö tällainen vaihe koskaan ohi. Miten saisi itsensä uudestaan rakastamaan miestään? Enempää en aio omista oikeuksistani tai vapaa-ajastani luopua. Tuntuu myös melkein mahdottomalta, että pystyisin alkaa halimaan tai ehdottelemaan seksiä miehelleni... Apua.