Lue keskustelun säännöt.
En taida päästä koulukiusattuna olemisestani eroon
28.05.2006 |
Muutimme toiselle paikkakunnalle, kun olin 6:lla luokalla ja siitä se alkoi. Olin aina pitänyt itseäni täysin normaalin (ihan kivankin) näköisenä ja olin normaalipainoinen. Pian aloin kuulla huomautteluja ulkonäöstäni, milloin mikäkin osa kasvoistani oli epänormaali. Alkoi myös painostus ulos koulumme harrastekerhoista - mikä onnistuikin helposti. Vetäydyin. Entinen iloinen, positiivinen ja aktiivinen harrastaja oli poissa. Meno jatkui ylä-asteella ja jopa paheni lukiossa. Hauskinta koko kiusaamisessa oli se, että kiusaajina olivat yksi opettajan tyttö ja pari muuta opettajien suosikkioppilasta, jotka pärjäsivät hyvin koulussa. Heitä valittiin luokkamme luottamustehtäviin, opettajat nimittivät heistä yhden luokkamme puheenjohtajaksikin. He olivat luokkamme " kerma" .
Minulla oli yksi " ystävä" - sanan väljässä merkityksessä. Luokassa kyllä tiedettiin, mitä siellä tapahtui, kukaan ei vastustanut " kermaa" . Mitä kiusaajien profiileista on tullut luettua, eivät he todellakaan vastanneet sitä. Yksi näistä kiusaajista on tällä hetkellä lääkäri, toinen opettaja.
Pelkään sitä, että joku kaunis päivä varaan ajan tietämättäni tälle lääkärinä toimivalle kiusaajalle. Tilanne olisi niin sietämätön, että varmaan hajoaisin! En pysty antamaan anteeksi niille ihmisille, enkä ajattelemaan mitään inhimillistä heistä. Ylipäätään pelkään, jos joskus törmäisin johonkin heistä. Ei olisi normaalia lähteä aikusena juoksemaan karkuun, mutta en varmaan muuta pystyisi.
En ymmärrä, miksi niistä ajoista on jäänyt niin syvät arvet, siitä on kuitenkin useita vuosia aikaa. Ja miksi ne vieläkin painavat mieltäni...
Kommentit (6)
Ompa tosi inhottavaa. Aika köyhää tekstiä, mutta empä osaa muutakaan sanoa... Muakin kiusasi yläasteen ajan yksi henkilö. Haukkui jne. En ikinä vois kuvitellakaan antavani anteeksi hänelle. Kyllä se arvet jättää. Sitten nää ääliöt porskuttaa eteenpäin omassa elämässään ja kiusatulle jää ikuiset arvet ja kehno itsetunto :( Mutta oon yrittänyt ajatella, että " sitä saa mitä antaa" eli joskus elämä maksaa takaisin näille henkilöille.
En voikaan ymmärtää miten vaikeeta sulla on. Kuitenkin kuulostaa paljon rankemmalta kuin minulla oli. Mutta yritän nyt vähän kuitenkin " tarjota olkapäätä" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin koulukiusattu ilman omaa syytäni, olin näet pienessä kaupungissa köyhän yh äidin lapsi.
Mieheni oli koulukiusaaja ja nyt katuu tekojaan.
Mieheni meillä mennyttä murehtii, minä olen päässyt asian yli aikoja sitten.
kostoksi olenkin tosiaan pistänyt hieman paremmaksi, mutta vähän laiha lohtuhan se silloin on, kun mieleen vanhat ajat palaa. On yllättävää löytää itsestään vanhaa " pyhää vihaa" , jolle ei purkautumistietä löydy. Onkohan kukaan löytänyt sitä purkautumistietä? Löytyisiköhän sitä kautta mielenrauha vanhojen asioiden suhteen?
Ei siinä oikeasti muu auta kuin taistella demoniensa kanssa. Kyllähän sitä joskus fantasioi ties millä kostoilla, mutta mä olen ainakin tullut siihen tulokseen, ettei siitä tosielämässä saisi mitään irti. Vaikka ne kiusaajat ja kiusanteot elää vahvoina meidän kiusattujen mielessä, totuus on, että kiusaajat olivat silloin vain typeriä pentuja, joita ei enää saa vastuuseen teoistaan.
Sinun kannattaa muistaa koko ajan, että syy kiusaamiseen ei ollut SINUSSA vaan kiusaajissa itsessään. Onnellinen ihminen ei tee pahaa muille eli kiusaajilla oli itsellään paha olla. Huono itsetunto? Menestymispaineita (muistanko oikein että yksi oli open lapsi)? Syitä voi olla monia. Tärkeintä on siis kuitenkin se, että syy ei ollut sinussa.
Eli sinussa ei ole mitään vikaa. Olet luultavasti mukava ihminen, hyvä ja luotettava ystävä, empaattinen, nätti, sinun kanssasi on varmaan kiva olla. Muistele mitä muita hyviä puolia sinussa on? Ole rehellinen.
Menneitä on vaikea unohtaa. Keskity kuitenkin omaan onnellisuuteesi ja hyvään oloon. Jätä vanhat kaunat taakse ja mene elämässäsi eteenpäin. Sinua odottaa vielä monta ihanaa asiaa. Menneille et voi mitään muuta kuin sulkea ovi niiden edessä. Ole rohkea ja iloinen. Sinua varmasti rakastetaan ja olet monessa asiassa hyvä.
Jos sattuisi niin, että vanha kiusaajasi sattuisi olemaan lääkäri jonka vastaanotolle menet niin sano kohteliaasti huoneeseen astuessasi että " kiitos mutta en halua tulla vastaanotollesi" . Älä etukäteen pelkää tälläistä tilannetta tai jätä lääkärinaikaa varaamatta. Olet vahva ja suoraselkäinen ihminen jos uskallat fiksusti sanoa ko. henkilölle edellä mainitsemani lauseen. Sinulla on siihen oikeus. Jos sinulta vaadittaisiin peruutusmaksua, voisit aivan hyvin sanoa peruutuksen syyksi lääkärin nuorena harjoittaman kiusaamisen. Varmasti sinua ymmärrettäisiin.
Muista vielä, että pelko tai sen myöntäminen ei ole heikkouden merkki. Päinvastoin, kun kohtaat pelkosi ja ahdistuksesi, olet entistä voimakkaampi ja vahvempi kun menet suoraan niitä kohden. Voitat aivan varmasti nämä nuoruuden taakkasi jos vain haluat.
Toivotan sinulle uskoa itseesi ja onnelliseen tulevaisuuteen!
Ja ikävintä siinä on se, että koulukiusaajat eivät yleensä jälkeenpäin edes tajua, millaista vahinkoa ovat tehneet. Munkin kaveriin yksi pahimmista akoista otti pari vuotta sitten yhteyttä tyyliin: heippahei, mitäs sulle kuuluu nykyään... Kaveri meni vähäksi aikaa ihan sekaisin, kun tajusi, ettei vainoojansa edes muista kiusaamistaan, tai ainakaan myönnä sitä. :( Omat kiusaajani (mun tapauksessa kyse oli lähinnä syrjinnästä) myös tulevat juttelemaan kuin oltaisi oltu hyviäkin kavereita kouluaikoina. Ägh.
Yritä päästä irti menneestä, se on kuitenkin sun elämästäsi ollut vain muutama vuosi. Älä anna kouluvuosien määritellä sitä, kuka olet! paras kosto on elää hyvä elämä (mielellään vähän parempi ja täydempi kuin kiusaajien. ;) ).