Kokemuksia sektiosta? Miten on mennyt, mikä oli inhottavinta?
Kommentit (11)
Ainoa KAMALA asia oli se kun katedri laitettiin. Sattu aivan sikana ja kätilö vaan runttas sitä sisään ja selitti suu hymyssä, et tää on pakko laittaa. No niinhän se tietysti on, mutta sattu kyllä sairaasti =((((
Itse leikkaus oli helppo ja onnistu vallan mainiosti ja syntynyt vauva sai 10 pistettä joka sinällään on kuulemma hyvin harvinaista tätä kautta syntyneille =)
Itse päädyin lääkärin opastuksella sektioon koska vauva oli pahasti perätilassa eikä käännösyrityksistä huolimatta halunnut kääntyä.
Nopsaan siitä toipuu ja haavakin on tosi pieni ja niin alhaalla et kesällä voit huoleti mennä vaikka pikkubikineissä eikä kukaan sitä huomaa. Jos siis tuo em. tuntuu tärkeältä ..... =))
Toisessa kauheinta jälkisupistukset. Ja sit sain seuraavana päivänä kauheat ilmavaivat, ei vaan tullu pihalle. Tuntui vaan et maha halkeaa...
Ei kivoja kokemuksia. Sain tulehduksen ja olin tosi huonossa kunnossa. Muutenkin toipuminen oli hidasta. Sektio alue jäi jotenkin tunnottomaksi, se varmaan häiritsee eniten!
2 inhottavaa asiaa: minulle 3 sektiota oli maksimi kohdun huonon kunnon takia ja lisäksi kolmannesta tuli haavatyrä, jonka leikkauksesta toipuminen oli paljon rankempaa kuin sektiosta toipuminen.
Kaiken kaikkiaan ihania kokemuksia kaikki kolme.
Jälkisupistukset (joihin sai lääkettä mutta aluksi kärsin kun en tajunnut mistä on kyse)
Palleakipu leikkauksen jälkeen, uskoin kuolevani niihin kipuihin, eikä niihin saanut mitään apua mistään muuta kuin aika (1vrk)
Ilmavaivat leikkauksen jälkeen
Toipuminen sujui hyvin, vaikkakin hitaasti, vaikka yksi lievä tulehduskin tuli liian aikaisesta (vajaa 4vk) isomman lapsen nostelusta johtuen. (Ei kannata nostella 4-6vk MITÄÄN, edes " varovasti" kuten minä)
Itse toimenpiteessä oli inhaa keuhkojen puutuminen ja siitä johtuneet hengitysvaikeudet sekä järkyttävä kipu oikean solisluun seudulla.
Jälkikäteen oli tosi kipeä pari päivää, ei sekään mitään mukavaa ollut.
Ihan positiivinen kokemus kuitenkin.
tosi kipeitä. Sitten kun pääsi liikkumaan, niin kaikki liike sattui, käveleminen onnistui vaan etukumarassa töpsöttäen. Ja mä sain kipulääkettä, anestesialääkärin määräämää kipulääkettä suoraan suoneen, sitten lihakseen ja sitten suun kautta. Mutta sattui silti, niin paljon, että kun kätilö tuli kääntämään mua kylvelle niin suusta pääsi spontaani aiaiaaiaiai huuto.
Sitten seuras alavatsan tunnottomuutta, ennen hyvin erogeeninen alue oli tunnotonta pullamössöä vuoden. Mutta nyt on onneksi tunto palannut takaisin. Arpikin vaalentunut huomaamattomaksi (nyt sektiosta 4 vuotta)
leikkaus meni hyvin, toipuminen meni hienosti. Kamalinta oli ehkä (oikeasti tippasuonen etsimiseen ja leikkauksen jälkeisiin kipuihinkin verrattuna) se kun vauvan syntymisen jälkeen tyhjättiin kohtu. Se kaivelu tuntui inhalta ja aiheutti pahoinvointia johon sainkin sitten lääkettä tipan kautta saman tien. Oli siis aika hetkellinen tuntemus mutta inha.
Ja ne ilmavaivat - kumma kun niistä ei kukaan kertonut etukäteen, mutta kaikille näyttää nitä tulleen! Viikon ajan kesti ne kivut ja olin tosi huonossa kunnossa (alatiesynnytyksenkin jälkeen kyllä olisin varmaan ollut, kun takana oli kuukausi vuodelepoa), mutta siitä se sitten lähti.
Ihan hyvät kokemusket siis sektiostakin, mutta toinen synnytykseni, joka oli alatiesellainen, oli paaaljon helpompi ja toipuminen nopeampaa.
Pahinta...hmmm...ehkä eka ylösnousu, ei sen kummempaa
Viimeisimmässä sain haavatulehduksen, joka oli tosi tuskallinen, se oli kamalinta!