anoppini tekee kuolemaa...

Syöpäklinikalta saattee varmaan tukiryhmien yhteystietoja, muuta neuvoa en osaa antaa.

asioista suoraa. Käykää anopin luona mahdollisimman usein jne.

lapset ihmettelee ja itse vaan porataan ja koitetaan kuitenkin olla vavoja, tai minä ainakin. ap

Suoraan puhuminen ja asioiden selvittäminen kannattaa. Muuten mietit loppuelämäsi, että miksi et saanut sanottua sitä ja tätä. Puhukaa tunteistanne ja kertokaa miten rakastette häntä.

puhuu jouluista (hänelle tärkeä juhla) kuinka hän ei enää nää lasten iloa jne. kyllä on KAMALAA! ap

Lapsille kannattaa kuitenkin kertoa mahdollisimman todenmukaisesti, mikä on tilanne... Myös omat tunteet lapselle voi näyttää ja sanoa, miksi olet surullinen ja itket... Ja muutenkin lasten kanssa kannattaa jutella, mikä se kuolema on ja mitä kuoleman jälkeen tapahtuu...

ja sitten lähtee vielä mummu, joka on ollut aina todella tärkeä ihminen.

kamalaa nähdä anopin " kuolinkamppailu" , voittajaa kun ei tässä tapauksessa ole.

Voimahali.