Kummalla tavalla toimit lapsiperheessä kylässä käydessäsi?

Siirteleekö joku ihan tosissaan toisten kotona omin lupinensa kaikki mahdollisesti vaaravyöhykkeellä olevat tavarat?



Kyllä vetäisin herneen nenään, jos meillä joku menisi siirtelemään meidän tavaroita.

Vahdin, etteivät koske mihinkään mikä voi mennä rikki tai muuten ei ole lapsille tarkoitettu. Vain leluilla leikitään.

tottahan lapsia vieraassa paikassa kiinnostaa normaaliin kotiin kuuluvat esineet, joita eivät ole koskaan nähneet kuin katon rajassa. Ihanaa, että käy kavereita, mutta joskus rasittaa, kun koti ei saa olla omansa näköinen, vaan kaikki laitetaan pois paikoiltaan. Ap

hamuilee.

Ei tulisi mieleenkään siirrellä mitään toisten kotona :)

Siis omassa kotonani (mummolassa) voin siirtää kristalliastian pois huteralta pöydältä, mutta että hei todella " vieraissa" ... Ei tod...

Lapset sitten yrittävät repiä paikkoja ja minä yritän heitä kieltää ja siirtää tekemään jotain muuta, mutta ystäväni selvistä vihjailuistani huolimatta aina kyselee

" no eiks noita tavaroita nyt vois jo siirtää johonkin kaappiin siks aikaa.." tai alkaa itse siirrellä tavaroitamme.

Ärsyttävää.

Ja minä en yleensä edes meille ketään kutsu, vaan vieraat kutsuvat itse itsensä.

Ja minullakin on lapsi, joka tutakilee paikkoja joten paljon mitään tavaroita ei lasten ulottuvilla edes ole --->helppo kieltää koskemasta muutamaan esineeseen.



Eli itse vieraillessani katson kyllä lapseni perään.

Mutta olen myös joskus kysynyt saisinko jonkin esineen siirtää. Kun lapsi toistuvasti vaarantaa jotakin helposti särkyvää.

Jos lapseni toistuvasti menee hätistelemään jotain arvokkaita maljakoita tms. kysyn, saako ne laittaa hieman ylemmäksi. Vituttaa kyllä semmoiset, joille joutuu asiasta sanomaan,eli eivät tajua ajatella omilla aivoillaan. No, ovat yleensä lapsettomia tai vauvan vanhempia.

Myös jos huomaan, että meille tulee vieraita joiden lapset hamuavat jotain tavaraa siirrän sen ja varsinkin jos vanhemmat ei kiellä!

Meillä on neljä lasta. Ovat luonteeltaan ihan suht rauhallisia ja tottelevaisia, mutta kylässä vieraassa paikassa kavereiden kanssa saattavat riehaantua. Kyllä vahdin koko ajan heidän puuhiaan, mutta kylässä sitä MYÖS mielellään juttelisi hiukan kylänväen kanssa(eikö se ole ihan kohteliastakin?). En lähtisi sisustamaan vieraspaikkaa uusiksi, mutta jos tyyliin takan reunalla olisi joku rakkaan isoäidin tuhkauurna, jota juuri kävelemään oppinut taaperoni kävisi koko ajan tutkimassa, ehkäpä kysyisin voisiko sen mahdollisesti nostaa turvaan. Silmiä kun ei ole selässä, enkä halua että aiheutamme vahinkoa jota ei voi korvata. Mielestäni asia ei siis ole niin mustavalkoinen. Jossain tällaisessa ääritapauksessa voisin KYSYÄ, onko ok että siirrän tämän esineen x turvaan. En tietenkään tekisi sitä kysymättä. Meillä on onneksi niin rento ystäväpiiri, etten usko kenenkään kysymisestä pahastuvan, päinvastoin.

jos olen niin odota kun hän kasvaa. Ehkä ymmärrät ystävääsi paremmin;)

Lapsettomassa huushollissa tai vauvaperheessä olen siirrellytkin tavaroita (luvan kanssa), kun lapsi oli vielä niin pieni, ettei tajunnut kieltoja (1-v). Nykyään 2-v ymmärtää jo sääntöjä ja kieltoja, joten ei tarvitse yleensä mitään siirtää. Oikeasti, jos joku vetää herneen nenään siitä, että pienen taaperon ulottuvilta siirretään arvotavarat pois, niin ei paljon järki päätä pakota. Kun ei tuon ikäiset vaan ymmärrä käskyjä tai välitä niistä, ja vauhtia kuitenkin riittää. Pakkohan se tilanne on jotenkin ratkaista!



Jokainen voi tietysti miettiä, kumpi loppujen lopuksi on itselle tärkeämpää, vieraiden seura vai se, että se mariskooli pysyy koko illan samassa paikassa... :/

lapsien kestävä tällaisissa tapauksissa?



Lisäksi edes lapsettomat ystäväni eivät tunnu kovin paljon harrastavan esim. mitään koriste-esineitä, joten ei lapsettomassakaan kylässä juuri muistu mieleen, että olisi pitänyt mitään siirrellä. Joskus muistan, että ihan pienen vauvan perheessä oli katettu mustikkapiirakkaa tms. sotkevaa olohuoneeseen, tarkoitus kahvitella siinä sohvalla. Taisin laittaa oman lapsen syömään pois sohvan ja maton luota jonkun jakkaran päälle (istui siis lattialla, jakkara pöytänä), koska en voinut luottaa, että parivuotias olisi alkuperäisestä kattauksesta kunnialla selviytynyt. Mutta nykyään tuossakaan perheessä ei olla noin optimistisia ruokailutilanteiden suhteen...

Toivon myös, että meillä kylässä kävijät vahtisivat omat lapsensa, ettei minun tarvitsisi sitä tehdä. En tykkää, jos meillä kyläilijät nostelevat meidän tavaroita ylähyllyille tms.

palavan kynttilän ja parit mustekynät.



Olisi ollut ikävää jos lapseni olisi sohaissut palavan kynttilän alas, tai polttanut kätensä siihen.

Myös piirustukset sohvissa olis ollu aika ikäviä..

meillä on siis itsellämme suuri perhe, johon mahtuu lapsia taaperosta teiniin. Ei meillä mitään hirveän kalliita antiikkiesineitä ole, mutta toki jotain maljakoita, kukkaruukkuja ja jotain koriste-esineitäkin. Ystävämme siirtelevät ihan kaiken; lehdet, kirjat, kukat, kaukosäätimet, kännykät, pöytäliinat, valokuvat, cd-levyt jne. siis oikeastaan kaiken, mikä sijaitsee lattiasta puolentoista metrin korkeudelle. Ap

Yleensä kyllä lapsettomat ystävät itse keräävät jotain ylös. Viimeistään jos pyydän saada jotain siirtää ottvat itse pahimmat pois tieltä.

Oltiin kerran yhden ystäväpariskunnan luona 3 yötä. Heillä ei omia lapsia ja joka paikassa oli jotain mihin ei voinut koskea. Oli hirveä reissu. 1v oli juuri oppinut kävelemään ja sekuntiakaan ei voinut olla vahtimatta.

Minä varmaan ehkä sanoisin, että laitetaanpa nämä turvaan ja saman tien siirtäisin tavarat parempaan paikkaan.

No, meillä ei olekaan tavarat ja mariskoolit millintarkaan paikoillaan.



Ihmettelen, miksi tuo on niin íso juttu? Teidän roinistahan siinä pidetään huolta.

en voi ymmärtää sellaisia ihmisiä ollenkaan, joilla on olohuoneessa kirjahylly alimmat hyllyt joko tyhjät tai täynnä leluja, jotta lapset ei tuhoaisi kirjoja.