Miksi en tule uskoon, vaikka haluaisin?

Sitä minä en tosin ole ikinä käsittänyt, miten tuohon sopii se, että pahin synti, minkä ihminen voi tehdä, on epäusko.



Tutkimattomat ovat Herran tiet...

En kai minä vaan yhtäkkiä päätä, että no niin nyt olen uskovainen, vaan kai sen pitäisi joltakin " tuntuakin"

Sattuisikohan täällä olemaan ketään uskovaista paikalla?

ap

Nostin juuri vähän aikaa sitten sen ketjun ylös.



Olen tuon ketjun nro 20. Haluatko vastauksia uskovilta vai ateisteilta/agnostikoilta vai ihan kaikilta? Ettei tuo yksi jumalan lapsi taas hyökkää kimppuuni...

Jos päätät toimia kuin uskoisit, niin uskosi todennäköisesti vahvistuu. Epäilyjä ihmisillä on aina, jopa piispoilla, mutta tavallaan uskokin taitaa olla valinta.



Äsken hieman epäkunnioittavasti vastannut 4

Tuskin kukaan tulee uskoon vain päättämällä " nyt olen uskossa" . Kaipa se on pidempiaikainen prosessi johon liittyy kaikkea tuota seiskan mainitsemaa ja varmaan lisäksi vielä " itseensä tutustumista" .

Rukoile syntien anteeksisaamista ja uskoa, se on siinä. Olet uskossa ja pikkuhiljaa saat kasvaa siihen syvemmälle.

Yrität väärää uskontoa! Kokeile jotain toista uskontoa. En voi sanoa mitä kannattaa kokeilla koska meikäläiset ei saa käännyttää. ;o)

Mutta ei usko ole (välttämättä) tunteilua. Lue mieluummin Raamattu a ja mieti voisikl tämä kaikki olla totta ja oikeasti tapahtunutta. Minä itse olen vakuuttunut ylösnousemuksesta. Jos yksinkertaiset kansanmiehet muuttuivat yhtäkkiä pakenevista pelkureista rohkeiksi julistajiksi, niin heidän on täytynyt olla varmoja asiastaan. Sitä kautta tulee usko muuhunkin: jos kerran Jumala herätti Jeesuksen, hänen täytyi olla se jonka hän sanoi olevansa: Pelastaja, jonka kautta ainoastaan voi päästä taivaaseen, pois Jumalan vihan alta. Ja jos kerran näin suuri teko on tehty, siitä on täytynyt tehdä tarpeeksi luotettava dokumentti jälkipolville: Raamattu.

Minun uskoni on turvautumista tähän tietoon, ei mitään sen kummempia kokemuksia. Toki se vaikuttaa elämääni niin että yritän toimia Jumalan tahdon mukaan niin pitkälle kuin kykenen ja mikään tässä maailmassa ei voi olla niin pahaa etten menettäisi perusturvaani Jeesuksessa.

siis ---että menettäisin perusturvani---

;)

Olen itse elävässä uskossa ja tilanteesi on koskettanut minua. Rukoilin juuri puolestasi sillä vain Jumala voi. Ihminen ei itse voi tehdä muuta kuin kääntyä Jumalan puoleen ja sen olet ilmeisesti jo tehnytkin. Olet saanut Jeesuksen nimessä kaikki syntisi anteeksi ja uusi elämäsi on jo alkanut. Jumalan toiminta on meidän tuntemuksistamme riippumatonta toimintaa. Jumala on elävä Jumala, ei meidän mielemme ja tunteidemme tuote. Jumala on sinua lähempänä kuin omat ajatuksesi. Luota siihen, olet jo Hänen kämmenellään. Raamattu on Jumalan sanaa ihmisille. Lue raamattua ja rukoile että haluat Jumalan toimivan elämässäsi. Rukoile että Pyhä Henki tulisi sinuun ja antaisi kaiken sen hoidon ja voiman mitä tarvitset. Rukoile että tahdot antaa koko elämäsi Jeesukselle. Luota. Usko on luja luottamus.

Jatkan rukousta puolestasi Siskoni Jeesuksessa!

p.s Tutustu myös ylistykseen se se vasta tuntuukin!

tunteista ei riipu, tunteista ei riipu pelastusvarmuuskaan, Tartu käteen Jeesuksen, Jeesus vie sinut perille vaikkei tuntuis yhtään miltään, Jeesus sua rakastaa.

Itselläni on tuon tuntumisen kanssa ollut kanssa ongelmia, mutta ei kai kaikki ole uskossakaan samanlaisia. Olen se hiljainen uskova luen sanaa ja rukoilen paljon yksin, juttelen Jumalalle. Ylistys on kyllä hienoa ja valillä jopa " tuntuu" . Muista kiittää, se kiitos taitaa olla avain.