Miten jotkut pitävät isää lapsen HOITAJANA???

Meillä ainakin mies on yhtä tasavertainen vanhempi, kuin minä.

hdä?" jne. Silloin katson, että isällä ei ole muuhun valmiuksia, kuin olla lapsenlikka, kun siitäkään isukki ei selviä kunnialla.

Meillä on aivan itsestäänselvyys, että mies hoitaa poikaa samallalailla kuin minäkin, en katselisi hetkeäkään muuta. Olen kuitenkin lähipiirissä seurannut perhettä, jossa mies ei ole osallistunut 5 vuotiaan lapsensa hoitoon juuri nimeksikään... Toiset miehet eivät vain kasva koskaan aikuisiksi/isiksi. Sääli heidän lapsiaan/puolisoitaan, mutta niin se vain on.

Olen huomannut, että tämä isien tumpelous johtuu vain siitä, että äidit hössöttävät koko ajan ympärillä eivätkä anna isän rauhassa hoitaa lasta. Kaikkien räikein esimerkki on tuttavapiiristämme, missä äiti vahtasi vieressä, kun isä puki vauvalle vaatteita päälle ja kommentoi siinä vieressä, että " et kai sä nyt ton väristä myssyä sille laita, kun potkari on tuon värinen" . Vaatteet olivat siis täysin asianmukaiset vallitsevaan säätilaan nähden, mutta myssyn väri ei miellyttänyt fundamentalistimammaa...

Olemme lasten vanhempia ja hoitajia. Ja jätän lapset isälle hoitoon. Miten te sitten sanotte? Jätitte isän vanhemmoimaan??

Toki ymmärrän vauvan kanssa, jos vauvaa imetetään. Isillä ei niitä tissejä ole, joten joissain tapauksissa se voi olla ongelma jättää vauva isälle. Pullokin tietysti on keksitty, mutta vissiin kaikille vauvoille (tai äideille) se ei kelpaa.



Ihmettelen kuitenkin muutamia äiti-tuttuja, jotka ei voi esim. lähteä Tallinnaan päiväksi, saati yöksi, koska ei voi jättää kolmevuotiasta isänsä hoitoon. Haloo! Siinä on kyllä jo kysymys siitä, että ei halua antaa kenenkään muun onnistua lapsen kanssa.

Vierailija:

Olemme lasten vanhempia ja hoitajia. Ja jätän lapset isälle hoitoon. Miten te sitten sanotte? Jätitte isän vanhemmoimaan??

Eipä tuota oikein muuten voikaan sanoa, mutta kyse taisikin olla niistä äideistä, jotka EIVÄT voi/uskalla jättää lapsiaan isän hoitoon... Ja se on outoa! On eriasia, jos ei halua jättää lastaan kummin/naapurin/isovanhemmankaan hoitoon, mutta että isän?? Ei voi käsittää!

Mutta muuten isä voi hoitaa lasta ihan kuten äitikin. Minusta on tärkeää, että lapsella on kaksi aikuista, joihin hän voi luottaa 110 %:sti! Säälittää sellaiset lapset, joiden hoidon äiti on ominut kokonaan itselleen.



t. 6

Vierailija:

Mutta muuten isä voi hoitaa lasta ihan kuten äitikin. Minusta on tärkeää, että lapsella on kaksi aikuista, joihin hän voi luottaa 110 %:sti! Säälittää sellaiset lapset, joiden hoidon äiti on ominut kokonaan itselleen.

t. 6

Vierailija:

Vierailija:

Olemme lasten vanhempia ja hoitajia. Ja jätän lapset isälle hoitoon. Miten te sitten sanotte? Jätitte isän vanhemmoimaan??

Eipä tuota oikein muuten voikaan sanoa, mutta kyse taisikin olla niistä äideistä, jotka EIVÄT voi/uskalla jättää lapsiaan isän hoitoon... Ja se on outoa! On eriasia, jos ei halua jättää lastaan kummin/naapurin/isovanhemmankaan hoitoon, mutta että isän?? Ei voi käsittää!

Hyvin meni noin ja lapsellekaan ei tapahtunut mitään dramaattista. Siksi minäkin ihmettelen noita omaankin tuttavapiiriini kuuluvia, jotka eivät voi edes illalla kahville tai kävelylle lähteä ilman lasta. Se kun pitäisi siksi aikaa jättää (HUIHUI) isälleen.

Lapsen kasvattaminen on aikamoinen rupeama, joka vaatii katkeamatonta sinnikkyyttä, johdonmukaisuutta, vastuunottokykyä, " oman" ajan uhraamista lapsen hyväksi, pitkäjänteisyyttä, paineensietokykyä, huumorintajua, sosiaalista älykkyyttä ynnä muuta ynnä muuta.

On toki hienoa, jos perheessä molemmat vanhemmat sattuvat olemaan yhtä kyvykkäitä ja motivoituneita jatkuvasti kehittämään itseään kasvatuksen haastavalla saralla. Yleisempää kuitenkin lienee se, että jompi kumpi vanhemmista on luontaisesti kiinnostuneempi, sitoutuneempi ja pätevämpi ottamaan kokonaisvaltaisesti vastuuta jälkipolven huoltamisesta, hoitamisesta ja kasvatuskysymyksistä. Silloin on hyvä, että juuri se pätevämpi vanhempi pitää ohjat käsissään ja kantaa vastuun kokonaisuuden sujumisesta. Lapsi kun ei ole mikään lelu, jota hoidetaan vain silloin, kun itseä sattuu huvittamaan tai kun omat harrastukset antavat myöten.

Jos vaikka perheen isä on juuri sellainen vanhempi, joka haluaa olla isä ns. omalla tavallaan - eli silloin kun häntä sattuu huvittamaan - niin silloin hän ihan itse on ottanut itselleen roolin, joka tekee hänestä äitiä avustavan hoitajan. Uskoakseni moni mies on kuitenkin ihan tyytyväinen juuri tuohon rooliin, päästäähän se kätevästi miehen siitä suurimman vastuunkantajan roolista. Ja jos perheen äitikin pitää roolijakoa osuvana ja kummankin taitojen mukaisena, niin silloinhan perheessä asiat ovat siltä osin mainiolla tolalla.

Vierailija:

Törmäilen välillä kommenteihin, että ei oikein voi jättää lasta isälle hoitoon... MIten niin hoitoon? Sehän on lapsen isä, tasa-arvoinen vanhempi eikä mikään hoitaja. Hoitopaikka voi olla mummola tai pph tai päiväkoti tai kummi tms.

Ärsyttää joskus kuunnella, kun äidit valittaa kuinka kiva olisi lähteä yksin jonnekin reissuun vaikka edes pariksi päiväksi, vaikka sukuloimaan, mutta kun ei voi kun on ne lapset. Sitten kun kysyy, että miksei isä voi olla niiden kanssa kotona, niin katsotaan ihan kuin idioottia, että miten mä edes voin ehdottaa moista...



Meillä onneksi isä on lapselleen yhtä tasa-arvoinen vanhempi kuin minäkin.

Vierailija:

On toki hienoa, jos perheessä molemmat vanhemmat sattuvat olemaan yhtä kyvykkäitä ja motivoituneita jatkuvasti kehittämään itseään kasvatuksen haastavalla saralla. Yleisempää kuitenkin lienee se, että jompi kumpi vanhemmista on luontaisesti kiinnostuneempi, sitoutuneempi ja pätevämpi ottamaan kokonaisvaltaisesti vastuuta jälkipolven huoltamisesta, hoitamisesta ja kasvatuskysymyksistä. Silloin on hyvä, että juuri se pätevämpi vanhempi pitää ohjat käsissään ja kantaa vastuun kokonaisuuden sujumisesta. Lapsi kun ei ole mikään lelu, jota hoidetaan vain silloin, kun itseä sattuu huvittamaan tai kun omat harrastukset antavat myöten.

Jos vaikka perheen isä on juuri sellainen vanhempi, joka haluaa olla isä ns. omalla tavallaan - eli silloin kun häntä sattuu huvittamaan - niin silloin hän ihan itse on ottanut itselleen roolin, joka tekee hänestä äitiä avustavan hoitajan. Uskoakseni moni mies on kuitenkin ihan tyytyväinen juuri tuohon rooliin, päästäähän se kätevästi miehen siitä suurimman vastuunkantajan roolista. Ja jos perheen äitikin pitää roolijakoa osuvana ja kummankin taitojen mukaisena, niin silloinhan perheessä asiat ovat siltä osin mainiolla tolalla.

No, jos näin on, että isä on pelkkä statisti ja se isälle sopii, niin ei ole minusta kaikki kunnossa. Jos isälle on omat menemiset ja harrastukset perhettä tärkeämpiä, niin herää kysymys, oliko sen lapsen hankkiminen siihen elämäntilanteeseen sittenkään oikea ratkaisu. Tuollainen " olen isä, kun minua sattuu huvittamaan" ei ole kypsää vanhemmuutta eikä isyyttä.

saada olla isä juuri omalla tavallaan - niinhän nimenomaan nuoret nykynaiset vaativat - niin eikö se isän tapa sitten olekaan hyvä? Onko se hyvä vasta sitten, kun se vastaa äidin määritelmiä hyvästä isyydestä?

Vierailija:

Vierailija:

On toki hienoa, jos perheessä molemmat vanhemmat sattuvat olemaan yhtä kyvykkäitä ja motivoituneita jatkuvasti kehittämään itseään kasvatuksen haastavalla saralla. Yleisempää kuitenkin lienee se, että jompi kumpi vanhemmista on luontaisesti kiinnostuneempi, sitoutuneempi ja pätevämpi ottamaan kokonaisvaltaisesti vastuuta jälkipolven huoltamisesta, hoitamisesta ja kasvatuskysymyksistä. Silloin on hyvä, että juuri se pätevämpi vanhempi pitää ohjat käsissään ja kantaa vastuun kokonaisuuden sujumisesta. Lapsi kun ei ole mikään lelu, jota hoidetaan vain silloin, kun itseä sattuu huvittamaan tai kun omat harrastukset antavat myöten.

Jos vaikka perheen isä on juuri sellainen vanhempi, joka haluaa olla isä ns. omalla tavallaan - eli silloin kun häntä sattuu huvittamaan - niin silloin hän ihan itse on ottanut itselleen roolin, joka tekee hänestä äitiä avustavan hoitajan. Uskoakseni moni mies on kuitenkin ihan tyytyväinen juuri tuohon rooliin, päästäähän se kätevästi miehen siitä suurimman vastuunkantajan roolista. Ja jos perheen äitikin pitää roolijakoa osuvana ja kummankin taitojen mukaisena, niin silloinhan perheessä asiat ovat siltä osin mainiolla tolalla.

No, jos näin on, että isä on pelkkä statisti ja se isälle sopii, niin ei ole minusta kaikki kunnossa. Jos isälle on omat menemiset ja harrastukset perhettä tärkeämpiä, niin herää kysymys, oliko sen lapsen hankkiminen siihen elämäntilanteeseen sittenkään oikea ratkaisu. Tuollainen " olen isä, kun minua sattuu huvittamaan" ei ole kypsää vanhemmuutta eikä isyyttä.

lapsi on turvassa vain ja ainoastaan äitinsä huomassa. Isä on siis ihan täysin sivuutettava tässä asiassa, mitä lapsen kasvattamiseen tulee.

isän sopii rällätä ja riehua baareissa vaikka joka toinen ilta, mut ans olla jos nainen erehtyy vielä imetysaikanaa poistumaan muutamaksi tunniksi esim. ravintolaan niin kyllä leimataan tällä palstalla samantien täysin vastuuttomaksi ja huonoksi äidiksi! Näin se vaan menee!

Naisena törmää usein siihen, että teit niin tai näin, niin teet jotenkin väärin.



Minun mieheni suuttui taannoin, kun hän oli herännyt lasten kanssa, lapset alkoivat huutaa kuorossa jostain syystä, enkä minä noussut pelastamaan tilannetta. Oli siis sovittu, että minä saan nukkua. Kysyin sitten, miksi olisi pitänyt nousta. No kun lapset huusivat, kuulithan sinä, katastrofi. Luulitko, että se on jotenkin ainutkertaista, kysyin. Että täällä kotiäitinä päivän mittaan ei ikinä tule sellaista tilannetta, että lapset huutavat, riitaantuvat, haluavat jotain mitä eivät voi saada, eivät suostu pukemaan tai riisumaan tai pelleilevät ruokapöydässä. Tulee kuule vähän joka päivä, ja kukas silloin rientää minua auttamaan? Tähän mies sanoi, että joo mutta se on eri asia, kun sinähän pärjäät...



Ja mitenköhän minä olen oppinut pärjäämään? Olenko syntymäviisas? Auttavatko tissit, tai ovatko munat siinä tiellä? Ei, kyllä se on kokemus, ja juuri noin se kokemus hankitaan. Pärjäsihän se mies, kun ei kukaan tullut apuun, pakkohan sen oli. Jos olisin tullut apuun, olisin juuri sellainen äiti, joka ei anna miehen oppia lastenhoitoa. Nyt annoin, ja oliko mies iloinen ja kiitollinen?

Vierailija:

saada olla isä juuri omalla tavallaan - niinhän nimenomaan nuoret nykynaiset vaativat - niin eikö se isän tapa sitten olekaan hyvä? Onko se hyvä vasta sitten, kun se vastaa äidin määritelmiä hyvästä isyydestä?

Eiköhän suurimmalla osalla naisista ja miehestä ole ihan yhteneväiset ajatukset hyvästä isyydestä. Jos isä ymmärtää tuon " olla isä juuri omalla tavallaan" sillä lailla, että hänen sopii rillutella ja rällästää, niin silloin ei ole kypsä isäksi. Jokainen ymmärtää, että tämä ei ole ollenkaan hyvä tapa. Sen sijaan tuossa edellä mainittu oikeasta elämästä oleva esimerkki myssyn ja potkareiden värien sopimattomuudesta menköön siihen kategoriaan, että isä on isä juuri omalla tavallaan. Jos hän haluaa laittaa keltaisen myssyn ruskean potkarin kanssa, niin laittakoot. Jos se äitiä haittaa, niin voi voi.