Lue keskustelun säännöt.
Te useamman lapsen äidit, joilla vastasyntynyt
01.06.2006 |
Ehdittekö samantien vauvan alettua itkemään mennä hänen luokseen?
Ja ylipäätään miten ehditte hoitaa kaikki kotityöt?
Meillä 2v 8kk poika ja nyt 2kk vauva ja tuntuu että tämä kiire ei hellitä ollenkaan. Poika yleensä omatoiminen, mutta välillä taantuu ihan vauvan tasolle. ( esim. vaatii syöttämistä, vaikka osaa itse ym )
Ei osaa leikkiä itsekseen vaan on koko ajan ns. lahkeessa roikkumassa.
No, tänäänkin taas vaihteeksi hirveä rumba päivä. Vauva nukkui ulkona ja me aloimme vanhemman lapsen kanssa syömään.
Ei halunnut syödä itse ja samantien tietenkin vauva heräs.
Yritin syöttää hänet nopeasti ennenkuin menen hakemaan vauvan sisälle. Sitten kun juuri olin lähdössä sitä hakemaan, esikoinen pudotti vahingossa lasin lattialle joka tietenkin hajos. Pakko oli tietenkin siivota sirut välittömästi pois ettei telo siihen itteensä sillä välin kun oon vauvaa hakemassa. Kun sitte vihdoin pääsin vauvan luo, hän karjui jo naama ihan violettina. Eipä siinä tarvinnut sitten miettiäkkään että itse ehtisi syömään mitään.
Milloin tämä kiire helpoittuu, koska nyt tuntuu että päivittäisten askareiden tekeminenkin on jo ihan mahdotonta.
Illalla kun kaatuu sänkyyn nukahtaa välittömästi. Juu ja kiitos en kaipaa vastauksia että iteppä olet lapsesi hankkinut. Niin olen ja onnellinen näistä olen. Haluaisin vain tietää loppuuko tämä juokseminen koskaan ja ehtiikö joskus itsekkin syömään jotain tai hengähtää enemmän kuin 5min ??! =)
Kommentit (4)
Meillä on vauva 7 kk ja isompi täyttää pian 2- vuotta.
Menen lasten vauhdilla. Kun pitää esim. talvella lähteä johonkin niin raahaan kaikki vaatteet olkkariin jokaselle omaan pinoon. Laitan ekana omat kengät jalkaan, puen lapset ja sitten omat ulkovaatteet.
Hoitolaukkua koitan pitää päivitettynä, sielä on valmiina vaippaa, vaatetta, nenäliinaa ja sosetta. Ei tartte kun napata laukku mukaan.
Teen isoja satseja sapuskaa, pakkaseen välillä osa niin ei tartte joka päivä tehä uusia ruokia. Valmisruokaa välillä. Pesukone ja tiskikone pesee yöllä ja aamulla tyhjennän ne ekana kun mies on vielä kotona.
Siivoan aina ohi mennessäni.
Kaikki turha tavara roskiin, paperit menee paperinkeräykseen kun niitä on sievä pino, samalla matkalla pääsee vaikka ruokakauppaan tai puistoon.
Ihan ykkös päivän pelastaja on Supi- sukanpitimet! Toimivat veijarit kun lajittelu vähenee -heti on sukan parit käsissä ja eikun narulle kuivuun..
Paljon kehuja ja huomioo esikoiselle. Ota mukaan helliin vauvaa ja mukaan kun leikit vauvan kanssa.
Koita saada omaa aikaa itsellesikin! Eiköhän esikoinen pian totu tilanteeseen.
Meillä esikoinen on ihmeissään kun vauva on alkanut liikkumaan kovalla vauhdilla ja kiipeilemään tukea vasten. Ilme on verraton kun vauva ryömii kukkaa vasten ja vauvaa torutaan!
Monesti löytyy esikoinenkin törkkimästä multaa vaikka vuosi sitten oppi ettei sinne mennä! Mutta eiköhän tämä tästä kun pikkunen oppii..
Pitkää pinnaa sinne vaan! Älä tee liian tiukkaa aikataulua ja varaudu siihen että aina kolisee kun tapahtuu. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu tosiaanki et joka ainut minuutti päivästä saa mennä " tukka putkella" suuntaan jos toiseenki! Minä täällä myös haaveilen esim. rauhallisesta ruokailuhetkestä. Ja jos erehtyy ottamaan päivän suunnitelmiin jotain muuta kuin kotona oloa, se sitten kostautuu illalla vielä armottomampana kiireenä. Mieskään kun ei ole kotona kuin viikonloppuisin, eli joka ainut asia on itse tehtävä.
Odotellaan...jospa tämä elämä ainakin vuoden päästä olisi jo " helpompaa" . Mitenhän ne 3 tai useamman lapsen äidit????
Ja kyllä vaan, kiirettä pitää! Tärkeintä on minusta, ettei annan itsensä musertua kiireen alle ja sano että ei tästä mitään tuu...koska kyllä siitä tulee!
Pysy kaaoksessakin itse rauhallisena.
Selitä isommalle, " Nyt äiti syöttää vauvaa"
Keksi isommalle pieniä töitä; meillä äidin apulaiset vie vaippoja roskiin, laittaa vauvalle tutin suuhun, heijaa sitteriä jne. Erittäin kätevää kun pitää itse vaikka tehdä ruokaa.
Vauva rintareppuun; voit tehdä samalla monia asioita.
Kun vauva nukkuu, suo hetki jakamatonta huomiota esikoiselle, vaikka tekisikin mieli imuroida tms. Lukekaa vaikka kirja..
Arki selkeäksi. Itse uskon säännölliseen päivärytmiin ja selkeisiin sääntöihin.
Kehu ja kannusta isompaa " Osasitpa hienosti pukea" jne
Tässä näitä muutamia. Ja viimeiseksi; luota itseesi, ota kyllä tämä tästä -asenne!
Siihen asti olen suosiolla hiljentänyt tahtia ja alentanut vaatimuksiani. Jos isompi ei ole suostunut syömään tavalliseen tapaansa, olen antanut hänelle jotain helpompaa tai syöttänyt sylissä, johon hän onkin monesti kaivannut.
En ole tainnut antaa vauvan koskaan itkeä ihan noin pitkään, jos olen itkun kuullut, mutta ei sitä ihan joka inahdukseen ole havahtunut. Kuvailemassasi tilanteessa olisin luultavasti napannut esikoisen syliin, selittänyt hänelle tekoinnokkaalla äänellä, että " jopas vauva heräsikin hankalaan aikaan, pitäisiköhän meidän hakea hänet kaveriksi syömään" . Ja maitolasi insidentikin olisin luultavimmin hoitanut nappaamalla molemmat lapset syliin ja viemällä heidät hetkeksi toiseen huoneeseen. Luultavasti itkua olisi kuulunut sittenkin, mutta olisin ainakin voinut huudella että " juu, tulossa ollaan" .