4-vuotias ja isäpuoli
Hei!
Kaipaisin kipeästi vinkkejä! Tilanne on siis se, että minulla on 4-vuotias ERITTÄIN vilkas ja temperamenttinen tyttö, joka ei ole biologisen isänsä kanssa ollut tekemisissä juuri koskaan. Menimme hiljattain nykyisen mieheni kanssa naimisiin. Tyttöni on aina pitänyt miehestäni, saattaa pyytää häntä auttamaan jossain asioissa jne., mutta nyt on tullut muutos. Esim. kun tyttöni on vessassa ja huutaa pyyhkimään, jos mieheni menee sinne niin tyttö huutaa kurkku suorana, että " et sinä vaan äiti" . Hän saattaa myös usein sanoa, että " rakastan äitiä, mutta sinusta en pidä" Tai " tuo on tyhmä" . Jos hän on oikein pahalla päällä, niin mieheni ei kelpaa mihinkään, vaikka yrittäisi auttaa. Tai jos hän komentaa, niin tyttöni huutaa hänelle, että ole hiljaa jne. Tästä kaikesta johtuen, rankkoina päivinä mieheni saattaa todeta, että " hän ei taida pitää minusta ollenkaan" tms., mikä taas tekee minut äärettömän surulliseksi.
Tämä ei ole mikään massiivinen ongelma, koska välillä tyttöni kohtelee meitä ihan samanarvoisesti, mutta usein tällaisia kommentteja kuitenkin tulee hänen suustaan. Onko kenelläkään samankaltaisia kokemuksia? Mitä ehdottaisitte, että tällainen käyttäytyminen loppuisi?
Olen aina tilanteen tullen sanonut tytölleni, että noin ei saa puhua kellekkään ja että miestä on uskottava yhtä lailla kuin minuakin ja hän tuntuu ymmärtävän asian silloin, mutta kiukun tullen kuitenkin tekee sitä taas...
Kommentit (3)
Meidän 4-vuotias poika hylkii minua - siis äitiään - ihan vastaavalla tavalla. Saan kuulla päivittäin että olen tyhmä ja tuhma ja isistä vaan tykätään mutta minusta ei yhtään. Kuitenkin käytöksellään muuten osoittaa että olen se sama äiti kuin ennenkin.
Kirpaiseehan tuo mutta kuulunee kehitysvaiheeseen. Oisko sitten niin että pojat hylkii äitiä ja tytöt isejä just tuossa 4 vuoden korvilla... en tiedä. Mutta tuskin siis liittyy siihen että hän on isäpuoli, ei biologinen isä.
Tsemppiä!
4-vuotias tyttäreni pitää miesystävästäni ihan selvästi, mutta välillä VAIN äiti kelpaa. Ilmoittaa myös suureen ääneen, että tykkää VAIN äidistä, ei muista. Vain äiti saa tehdä sitä ja tätä... Kuitenkin on päiviä jolloin miesystäni syli on se mukava paikka ja tyttö halii kumpaakin samanlailla. Lienekkö kuitenkin vain jotain kokeilua, koska ilmoittaessaan että tykkää vain minusta, tyttö seuraa miehen reaktiota, että pahoittaako tämä mielensä. Kaipa toivoo pahoittavan. :)
Meillä on kolme lasta ja keskimmäinen tyttö nyt 3,5 vuotias. Hän käyttäytyy juuri samalla tavalla. Äiti on nyt se ykkönen. Äidistä vaan tykätään ja äiti on ainut joka saa auttaa/puhua/ottaa syliin jne. Tuo " hylkimisen" kohde vain on oma isi.
Emme ole suurempaa huomiota kiinnittäneet asiaan. Olemme mieheni kanssa tehneet yhdessä asioita hänen kanssaan. Leikkineet, iltarutiinit, ruuan laitto ja semmoista. Nämä ovat olleet mukavia hetkiä. Jospa teillekin olisi niistä apua?!