En enää ikinä ota lastani

Myöhemmin saatiinkin muutama diagnoosi. Eihän niistä apua käyttäytymiseen ole mutta ainakin selittää miksi käyttäytyi sillä lailla.

te kaikki ah- niin hyvät ja muita arvostelevat..että myös lapset ovat jokainen erilaisia, eri tempperamentilla varustettuja. Kukaan ei synny tyhjällä paperilla....................Ymmärrän ap:tä. Voimia!

eikä se johtunut siitä etteikö äidillä olisi ollut auktoriteettia vaan ihan siitä että isä oli todellakin enemmän vieras!



Oletteko muuten ikinä kokeilleen komentaa vieraita lapsia? Selvästi säikähtävät kun vieras ihminen komentaa verrattuna esim. omaan äitiin johon on tottunut!



Tottakai lapsissa on eroja. Joitakin lapsia on helppo kasvattaa toisia ei.



Mulla kokemusta kolmesta lapsesta. Kaksi ovat helppoja kasvattaa. Uhmaavat kyllä mutta YMMÄRTÄVÄT KIELTOJA JA YLEENSÄ NOUDATTAVAT NIITÄ.



Kolmas on just kuin ap:n lapsi. Joskus mietin onko kaikki kohdallaan? On ihan kuin ei kuulisikaan kieltoja ja on vähän " omissa maailmoissaan" . Kun laitamme nurkkaan niin lapsi sanoo että ymmärtää miksi on siellä ja lupaa ettei enää tee kiellettyä. Kuitenkin hetken päästä tekee!

Se auttaa paljon.

vanhempia. Varsinkaan minua eli äitiään ei meidän pian 3-v tahdo uskoa. Ei voi ajatellakaan jonnekin poliklinikalle tms mukaan ottamista. Meidän lapsi myös ns. normaali, ei ole ADHD tms.

Meillä esim. jos lapsi ei tee jotain mitä on pyydetty/käsketty (esim lapsi on heittänyt lattialle tavaroita eikä suostu nostamaan ylös) MITÄÄN ei tapahdu ennen kuin lapsi on totellut.



Samoin jos ei leluilla osata leikkiä, lelut lähtee veks tosi nopeasti. Jos ei osaa käyttäytyä, niin mietintätuolissa sopii istua ihan niin kauan kunnes hommat onnistuu jne jne.

Meidän 5-vuotias on aina osannut olla nätisti. Molempia on kasvatettu samalla tavalla, mutta tuo 3v elää jossain omassa maailmassa. Kaupassakin käydessä säntää sinne ja tänne ja puhuu yksikseen ja ei mitään kontaktia saa. Kävestä jos ottaa kiinni niin saa pojan katsomaan silmiin ja sitten selitetään ettei saa juosta ja pitää totella, mutta kun otteen irrottaa niin poika säntää jo juoksuun eikä näe eikä kuule taas mitään.

kasvatetaan tuollaista lasta, jolle ei sana on ilmaa. Ei osoita elelläkään kuulevansa tai näkevänsä mitään. Kotona olemme pitäneet sylihoitoa, kun ei tottele, joka on sitten karjuntaa ja huutoa puolituntia vähintään. Ei seiso nurkassa hetkeäkään paikallaan jne. Käsketty, komennettu, huudettu, pyydetty kauniisti tehty sopimuksia jne. on, mutta millään ei ole väliä. Miten siis kasvatan?

Joskus on otettu leluja pois, mutta ei välitä. Elää myös jossain omissa maailmoissaan.

Joskus tottelemattomuuden syyksi paljastuu vaikeudet ymmärtää puhuttuja ohjeita. Tällöin esim. kuvien käytöstä on paljon apua toimivaan vuorovaikutukseen lapsen kanssa.

ja en tosiaan enää tiedä mitä tekisin hänen kanssaan. Olen keskustellut neuvolan kanssa ja olen soittanut perheneuvolaan. Olemme akateeminen normaaliälyinen ihan tavallinen perhe, ja meillä kyllä kasvatetaan. Mutta poika on ihan mahdoton. Eilenkin kassalla kaupassa kaatoi ostoskärryn päälleen sillä aikaa, kun maksoin ostoksia. On juuttunut farkun lahkeestaan kaupan liukuportaaseen (uskokaa tai älkää tosi juttu) ja kaikki jutut samaa rataa. Säntäilee sinne tänne ja ei usko mitään, kun komentaa.

Itse olisin huolissani. Ja meillä tosiaan ei auta muuta kun ottaa lapsi joka paikkaan mukaan. Onko teillä sitten usein tuo isompi lapsi hoidossa kun hoidatte asioita? Eihän lapsi muuten ikinä opi käyttäytymään jos ei häntä vie eri paikkoihin ja siellä opasta.

sopikaa että jos menee hyvin, pääsee esim uimahalliin, saa tarran tms

Eli silläkin on tarkoituksensa miksi vanhemmalla menee joskus hermo. Se on viimeinen merkki siitä, että nyt asiaan täytyy puuttua niin että tulee muutos!



Jos lapsi on muuten terve eli ei ADHD:ta tms, niin ehdottaisin seuraavaa:

Laita lapsi valjaisiin kun liikutte ulkona ja julkisissa paikoissa. Selitä hänelle, että valjaat täytyy laittaa koska hän ei usko mitään eikä osaa käyttäytyä niin fiksusti kuin isojen poikien tulisi käyttäytyä. Ja pidä huoli siitä että kerrot hänelle etukäteen miten missäkin käyttäydytään. Jos osaa olla fiksusti valjaissa, niin voit kokeilla hetken ilman valjaita.



Jos poika toimii väärin tai tekee hölmöjä - TARTU ASIAAN HETI! Mutta älä huuda äläkä hermostu vaan otat hänet vain kiinni, torut katsoen matalalle kyykistyneenä tiukasti silmiin. Rajoita ja kontrolloi häntä, vain niin hän voi itsekin oppia kontrolloimaan itseään.



Ja huom! Kotona arestipenkki käyttöön (kuten super nannyssä). Se todellakin toimii kun lapselle vain selitetään miksi rangaistaan ja ollaan sitkeitä ja johdonmukaisia. Tämä lapsesi tarvitsee enemmän rajoja ja napakkuutta kuin muut lapsesi.

Vierailija:

Ja huom! Kotona arestipenkki käyttöön (kuten super nannyssä). Se todellakin toimii kun lapselle vain selitetään miksi rangaistaan ja ollaan sitkeitä ja johdonmukaisia. Tämä lapsesi tarvitsee enemmän rajoja ja napakkuutta kuin muut lapsesi.

en ole ohjelmaa katsonut, miten tuo toimii?

...voisi nimittäin kokeilla...

Perimätieto kertoo, että isänsä on ollut lapsena samanlainen jollei pahempi, ja minäkin olen ollut aika omissa maailmoissani. Ihan hyvin ollaan kuitenkin mekin elämässämme pärjätty, on koulutusta, haasteelliset työt ja riittävästi ystäviä ja sosiaalista elämää. Emme ole ihan ylettömän huolissamme lapsemmekaan tulevaisuudesta, kunhan nyt koulussa pysyisi porukassa.

Meinaatteko että ootte viisaita kun ootte kouluttautunu akateemisesti et pitäis lastenkin kasvatuksen onnistua?



Musta on kerrassaan kumma miten lapsi tarhassa käyttäytyy muttei kotona. Tilanne on aivan sama kun tottelee isää muttei äitiä. Paras selitys mitä oon kuullu (en tiedä henkilön koulutustasoa) mutta sanoi että lapsi rakastaa äitiä enempi koska äiti on kotona eikä niinkään tunne isää jolloin ei laita isälle vastaan..



Eiköhän se ettei kuuntele sua, mutta jotain toista kuuntele tarkota että et vaan osaa komentaa. Ja ihan turha napista: " Kaikkea on kokeiltu!" Ootte vaan huonoja komentaan tai säännöt on liian vaativia, puhutte niin ettei lapsi ymmärrä, kokeilette liikaa tapoja liian nopeella vaihtovälillä joka sekottaa lapsen pään..



Ei tohon kouluttamiseen ainakaan auta: " En ota enää koskaan sitä mukaan!"



Mutta mitä mää ei-akateemisesti koulutettu tietäisin.. Toisaalta mun muksut tottelee.. ;)

ota kontaktia kovinkaan hyvin muihin lapsiin, on tosin petraantunut syksystä. Hänellä on myös outoja kohtauksia, joissa tekee erinäisiä pakkoliikkeitä. Olemme kyllä koettaneet tehdä kaikenlaisia rajoituksia, mutta ei niistä ole ollut kuin sen hetken hyöty. Tuntuu, että ainut asia mikä auttaa on järjestelmällinen tapahtuminen. Kun tapahtuu kokoajajn jotain, niin pysyy kontrollissa ja jos vähääkään on sellaista leikki tms. aikaa, jota ei kontrolloi, niin silloin se alkaa, se älytön vilkkaus. On kuitenkin päiväkodinkin mukaan hyvin omaehtoinen tekemisissään.

En minä tiedä onko hänellä joku adhd tms., mutta itse en enää ymmärrä mitä tehdä. Joitakin ihan hyviä vinkkejä sain teiltä.