Kertoisitteko onnistuneista elämäntapamuutoksistanne?

eli sokerit ja muut vehnäjauhomössöt pois, tilalle enemmän vihanneksia ja hedelmiä.

Paino laski nopeasti ja olo tuntuu kevyeltä edelleen.

Jotkut kaverit ja tuttavat pitävät hörhönä, kun en syö herkkuja.

Toiset ymmärtävät että tää on mun uusi terveellisempi elämä, enkä kärsi siitä yhtään :)

Joka päivä liikun vähintään tunnin. Ja liikunnasta on tullut kuin huumetta! Pakko päästä lenkkipolulle, kunto kohoaa, olo on kevyempi ja paljon parempi! Suosittelen!

ja tarkoitus olisi olla koko lopunelämää täys raittiina, tulihan tuota ennen sitä juotua aika monen elämän edestä ja tämä on huomattavasti parempaa elämää, suosittelen, varsinkin heille kellä on pienikin päihdeongelma.

Luin jonkin kirjan, jossa oli hyvähiilihydraattisesta ruokavaliosta yhdistelyperiaatteella. Tyyliin; jos syöt täysjyväleipää (korkea hiilihydraattipitoisuus), älä syö proteiineja sen kanssa; jos syöt hedelmiä, odota puolisen tuntia ennenkuin syöt muuta jne.

Sen mukaan aloin sitten syödä. En laskenut kaloreita kertaakaan, ja ruokamäärät olivat alkuun suuret ja paino hieman nousikin, mutta jatkoin, koska en tuntenut nälkää lainkaan ja olo oli virkeä ja hyvä.

Jonkin ajan kuluttua ruokamäärät vähenivät automaattisesti, koska ei ollut ruuanhimoa laisinkaan ja painokin alkoi laskea.



Halusin tuon lisäksi vielä kohottaa kuntoakin, joten aloitin säännöllisen epäsäännöllisen liikuntaharrastuksen. Päätin käydä lenkillä kolme kertaa viikossa ja kuntosalilla kahdesti viikossa. Ajattelin, että jos en liian tarkkoja suunnitelmia tee, vaan menen fiiliksen mukaan, saatan jopa jaksaa harrastaa kuukautta pidempään. Ja niinhän siinä kävi.



Tupakoinnin lopetin kolmantena vaiheena. Se oli melkeinpä helpoin noista kolmesta. Kun jo tiesin pystyväni lähes mihin tahansa, tiesin pystyväni tuohonkin.



Vielä on asioita, joihin haluan ryhtyä, mutta kaikki aikanaan.

tutustuin itseeni uudestaan, aloin kunnioittaa itseäni ja omia haaveitani ja ryhdyin tekemään asioita, jotka saavat minut iloisiksi. Tarkistin myös moraalikäsitykseni uusiksi.

Tuota hokemalla onnistuin omassani. Muistan lapsuudestani parhaiten hetket, kun äitini arvosteli minua, haukkui ja kertoi kuinka mitätön olen ajatuksineni. Ammattihaaveeni hän tyrmäsi sanomalla, että tyhjäntoimittaja sinusta tulee, eikä muuta.



Olin 35-vuotias, kun lopulta sain itseäni niin paljon psyykattua, että hakeuduin lääkikseen opiskelemaan sitä mitä halusin. Sillä tiellä olen vieläkin.