Tulen kyllä hulluksi tuon ukon kanssa, ei mitään yhteistä puhuttavaa tms...

Oletko myös tarkastellut itseäsi, oletko kenties itse jämähtänyt paikallesi ja kenties sinulla ei ole omaa elämää?

mistään muusta se ei ole 3 vuoteen puhunut eikä mikään muu sitä kiinnostanut (paitsi seksi).



Mulla ei ole harrastuksia sattuneesta syystä kun mies ei oikeen koskaan kato lapsia kun sillä se oma harrastus tai sit jotain muuta tai sit se on väsynyt yms...



En oikeen tajunnut tota et minä olen jämähtänyt paikoilleen? niin kuin miten?

Tällä hetkellä olen ä-lomalla syksyllä alkaa taas työt.



MInä koitan puhella asioista ja sitä ei vaan kiinnosta ja sitten se suuttuu jos sanon että kun me ei enää puhuta mistään ja että miestä ei kiinnosta mein perheen asiat. Väittää vaan että on väsynyt mutta silti jaksaa puhua omasta harrastuksestaan monta tuntia ja mun tarvis sit sitä kuunnella.



AP

kanssasi. Älä ota siitä itseesi, koska syy ei välttämättä ole millään lailla sinussa.



Kannattaa miettiä vakavasti, haluatko todella loppuelämäksesi tuollaisen suhteen. Parin keskinäinen kommunikaatio ja yhteiset jutut kuitenkin ovat parisuhteen suola ja sokeri..

Irrottaudu ja jätät perheen miehesi huostaan hetkeksi tai lähdette KAKSIN lomalle.

Teidän pitää löytää toisenne uudestaan.

Mies reagoi aina eritavalla asioihin kuin nainen, niin kuin näkyy, miehesi on löytänyt harrastuksen......

Ota itsellesi myös harrastus, kyylä sinunkin pitää saada omaa aikaa.

Usein jos nainen on vain kotona niin naisesta tulee oikeasti tosi tylsä, ei pahalla koska tiedän kokemuksesta! =)

Ja tällä hetkellä tuo vauva ei minua silmistään päästä... on se ikä menossa, mutta syksyllä taas eri juttu.



Minun kyllä pitäisi hänen harrastuksessa aina olla mukana katsomassa mutta hän ei halua lähteä sellaisiin paikkoihin joihin minä haluan.



Kyllä tiedän että minussakin on vikaa, kitisen ja naputan liikaa asioista, mutta en oikeesti jaksa montaa vuotta odottaa että se korjaa ton ruohonleikkurin tai vaihtaa ton pihalampun, tai siivoo ton tallin edustan...

Lampun vaihtoa ja tallin edustan siivousta olen nyt odottanut 2 vuotta, ruohonleikkurin korjausta viiem kesästä...



Ja voi kuinka paljon näitä pikkuhommia vielä meillä on mitä olisi jo tarvinnut tehdä mutte ei se vaan tee ja koko ajan lupailee kavereille tehdä sitä ja tätä ja tota mutta kotona saa kaikki olla mullin mallin.



Eroa ehdotin jossain vaiheessa mutta siitä se vaan suutuu ja lähtee pois sitten se muuttui pariksi päiväksi ja kohta taas kaikki jatkui ennallaan. Töihin tosiaan palaan syksyllä ja sitten en enää kovin kauaa tälläistä touhua katsele. Siinäpähän sitten hoitaa itse omat lapsensa ja järjestää työnsä niin että niitä pystyy hoitamaan. Nytkin minä järjestän asiat niin että hänen ex-liiton lapsi voi meille tulla jokatoinen vkonloppu mutta en tiedä miten sitten kun itsekin menen töihin ja mulla tulee olemaan lauantai töitä paljon...



KUn tuntuu että mikään ei auta ei hyvä eikä paha.



AP

paitsi niinpäin, että mies valittaa kun meillä ei ole mitään puhumista. Ja se sanoo sen sillä tyylillä, että se olisi minun vika. En tiedä mistä pitäisi puhua?



Sitten kuitenkin, jos kyselen hänen ásioistaan, tuntuu ettei halua kertoa (tulevaisuudensuunnitelmat esimerkiksi) ja kyselemättä ei kerro. Ja jos alan jotain puhelemaan, ihan vain keskustelun rakentamisen vuoksi, käyttäytyy kuin ei voisi enää vähempää minun jutut kiinnostaa.



Et sillei...:(

Varaa aika parisuhdeneuvojalle ja sanot että jos miehesi ei sinne tule, suhde on loppu ja myös tarkoita sitä.

Pihalampun osaat itse vaihtaa samoin siivota tallin edustan.

Kukaan ei ole täydellinen.

Muista puhua asioista, siis PUHUA, ei huudeta ei haukuta ei ivata. Jos toinen lähtee pois anna olla.

Meillä ei tuota tilannetta ole saanut korjattua eli yhteisiä keskustelun aiheita ei ole löytynyt. Ei ole yhteisiä harrastuksiakaan. Puhutaan kyllä joistakin jokapäiväisen käytännön asioista, tiedotetaan välttämättömät jne. mutta muuten olen tottunut etsimään elämäni sisällön jostakin muualta. Ap, ehdotan sinullekin, että elät täysillä omaa elämääsi, etsit omat juttusi. Älä odota mitään mieheltä, vaan etsi seuraa muualta, esimerkiksi entisten tai uusien tuttujen parista. Kirjoita maileja, tekstareita, kirjeitä, soittele ja pyydä tuttuja ja sukulaisia kylään.



Jos lähellä asuu muita lapsiperheitä ja äitejä, pyydä heitä kylään lasten kanssa, niin lapset voivat leikkiä keskenään ja aikuiset jutella keskenään. Myös puistoihin voi tehdä treffejä, jos sellainen onnistuu paremmin. Itse käyn usein viikonloppureissussa sukulaisten tai ystävien luona, joskus saan heitä seuraksi jollekin matkalle. Ihan pieni päivävierailu tai -reissukin on erittäin piristävää. Voi lähteä vaikkapa päiväksi kaupungille, ottaa lapset mukaan ja suunnitella ohjelman lasten ja oman jaksamisen mukaan.

ja en todella miehen autonromuja ala siivoamaan tuosta pois ja sen työkaluja ja raudan kappaleita.



Ei sekään koskaan täällä kotona sisällä siivoa edes omia jälkiään, olen niin monta hommaa tuolla keinoin saanut omalle kontolleni että enää en sitä virhettä tee.

Aluan alkaen kun tänne muutettiin mies lupasi hoitaa nurmikon... no minä sitä niin kauan leikkasin kunnes se kone hajosi. nyt sitä ei siis leikkaa kukaan. Lupasi myös kolata talvella pihan... auttaa puutarha töissä minä kun en mikään hortonimi ole ja hän tänne maalle muuttaa halusi. Tuolla olis nyt 2 lahonnutta omenapuuta jotka pitäs kaataa ja vetää traktorilla pois... veikkaan että ne on siellä vielä 5 vuoden kuluttua...



Mä en ihan oikeesti käsitä että miten ihmeessä siitä on tullut niin laiska, tai ei se laiska ole mutta kaikki jättää viime tippaan kuin esim auton katsastuksen, ois pitäny katsastaa viime viikolla ja tänään sitten kävi...

Ja sitten kun joku kaveri soittaa että tarvii apua niin menee heti, mut jos mä pyydän niin joo joo kohta... ja se kohta on joskus monen tunnin päästä.



AP

Haluan olla hänen lähellä ja jutella sen kanssa niin kuin joskus ennen, ennen sitä saatanan autoharrastusta.

KAikki nuo mitä luettelit kyllä onnistuu mutta se ei auta tähän, kun on jotenkin niin kova ikävä henkisesti miestä mutta silti vihaan sitä ylikaiken.

No mihinkään yöksi en voi lähteä on sen verran mustasukkainen tuo tapaus.

AP

Vierailija:

Meillä ei tuota tilannetta ole saanut korjattua eli yhteisiä keskustelun aiheita ei ole löytynyt. Ei ole yhteisiä harrastuksiakaan. Puhutaan kyllä joistakin jokapäiväisen käytännön asioista, tiedotetaan välttämättömät jne. mutta muuten olen tottunut etsimään elämäni sisällön jostakin muualta. Ap, ehdotan sinullekin, että elät täysillä omaa elämääsi, etsit omat juttusi. Älä odota mitään mieheltä, vaan etsi seuraa muualta, esimerkiksi entisten tai uusien tuttujen parista. Kirjoita maileja, tekstareita, kirjeitä, soittele ja pyydä tuttuja ja sukulaisia kylään.

Jos lähellä asuu muita lapsiperheitä ja äitejä, pyydä heitä kylään lasten kanssa, niin lapset voivat leikkiä keskenään ja aikuiset jutella keskenään. Myös puistoihin voi tehdä treffejä, jos sellainen onnistuu paremmin. Itse käyn usein viikonloppureissussa sukulaisten tai ystävien luona, joskus saan heitä seuraksi jollekin matkalle. Ihan pieni päivävierailu tai -reissukin on erittäin piristävää. Voi lähteä vaikkapa päiväksi kaupungille, ottaa lapset mukaan ja suunnitella ohjelman lasten ja oman jaksamisen mukaan.

Hienoahan se on, kun lapsi on tärkee, mut pitäs kai sen huomata minutkin. Yks päivä puhuin naimisiin menostakin, ukko ei kommentoinut sitäkään sanallakaan. Pitää kai rueta sulhata katteleen muualta...

Sellasia paskiaisia ne ukot monasti tahtoo olla.