miksi on ok paasata synnyttäjälle että kipu nyt vaan kuuluu asiaan?

Ei jotakin tapaturmaisesti tullutta haavaa tai murtumaa ja synnyttämistä voi millään tavoin verrata toisiinsa, älykääpiökö olet??

Synnytyskipua EI pysty TÄYSIN KOKONAAN poistamaan, vaikka kuinka puuduttaisi sairaalassa (kohta joku tulee sanomaan, ettei häntä sattunut yhtään, selvä se :)

Olisiko sitten parempi, että sanottaisiin ettei synnytys satu yhtään?

ihan järjetöntä lähteä puuduttamaan jokaista tunnetta, jos se ei ole täydellisen miellyttävä.



Mä otin epiduraalin synnytyksessä, enkä usko tekeväni sitä toista kertaa. Kipu kyllä hellitti, mutta synnytys alkoi siitä hetkestä kestää ja kestää, kun en enää tuntenut alakroppaa kunnolla. Lapselle olisi ollut parempi, että en olisi ottanut puudutusta ja minäkin olisin siitä kivusta selvinnyt ennemmin tai myöhemmin.

jos vaikka jalkaa kovasti vääntää, se murtuu. ihan luonnostaan. semmoista on luu.



myös moneen sairauteen voi luonnollisena osana kuulua kova kipu, ja näitä kipuja pyritään asiallisesti lääkitsemään, eikä huudella potilaalle että " dorka! mitä odotit! että syöpään kuoleminen ois kivutonta ja mukavaa?"



ap

Vierailija:

Ei jotakin tapaturmaisesti tullutta haavaa tai murtumaa ja synnyttämistä voi millään tavoin verrata toisiinsa, älykääpiökö olet??

kunhan ärsyynnyin joistakin kommenteista tällä palstalla.



ap

ja jos sinulla on jokin mielipide eikä sinua todellakaan kiinnosta keskustella toisten asioista niin sen kuin vain lauot niitä mielipiteitä sitten ilmaan.. tuo synnytyskipu on hyvä esimerkki



Lääkärithän ovat ihan huippuja kertomaan, että " aina on ollut pahemmin" . Se saattoi olla 50-luvulla, kyllä kätilötkin muistavat vielä tai sitten se yksi lestadiolaisäiti.. varmaan vielä kuolemankin jälkeen ne lataavat, että joo, " mutta yks kun kuoli niin sillä oli vielä niin hirveästi asiat, että..."

kivulla pitää sinun... jos miehet synnyttäisi, synnytyskipua lääkittäisiin oikeasti kunnolla. Eikä vähäteltäisi.



t. epiduraalille immuuni

Itseäni ilahdutti kovasti kun pari vuotta sitten lääkäripäiviellä todettiin asiantuntijoiden suusta että synnytyskivulla on tasan yksi merkitys nykypäivänä. Se, että nainen osaa hakeutua sairaalaan, mihinkään muuhun sitä ei synnyttämisesä tarvita. Kunhan tämä vielä toetutuisi käytännössä, niin olen tyytväinen.

Olisi mukavaa jos sanottaisiin edes:



" Teemme tosissamme kaikkemme, että sinuun ei satu, mutta emme valitettavsti pysty takaamaan sitä."



Tarkoittaa melko samaa, kuin " synnytykseen kuuluu kipua" -paasaaminen, mutta ei tunnu läheskään yhtä pahalle!!!

tai jos edes aktiivisesti puhuttaisi vakaista pyrkimykistä *lieventää* kipua eri vaiheissa synnytystä. sekin rauhoittaisi ensikertalaisen mieltä.

Vain tietyssä vaiheessa synnytystä voi antaa sen epiduuraalin tai spinaalin eikä sekään takaa kivutonta synnytystä.



Kyllä kipu kuuluu synnytykseen ja se on valitettavasti aivan helvetillistä kipua. Jotain järkyttävää ainakin itselläni kahdessa synnytyksessä. Mielestäni on luonnollista sanoa, että kipu kuuluu osana synnytystä. Vaikka kuinka yritetään lääkitä muullakin kuin jollain tyhjänpäiväisellä kammomillateellä, niin silti kivuton synnytys on mielestäni mahdotonta. Ellei kyseessä olejokin synnyttävä, meditoiva joogi:)

kertoo sen miten siihen asennoidutaan. Kyllähän kipu tavalaan kuuluu muohinkin toimenpiteisiin , esim. leikaukseen, harvoin siitä ilman mitään jäölkikipua selvitään, mutta ei siitä puhuta tuohon tyyliin, että se nyt vaan kuuluu asiaan. Musta olisi just kaikkein tärkeintä että myönnettäisiin se tosiasia, että synnytyskipua oikeasti nykypäivänä tarvitaan vaan siihen asti että äiti osaa hakeutua sairaalaan ja sen jälkeen sille voidaan tehdä jotain ja yleensä jos siihen halutaan panostaa niin voidaan tehdä paljonkin. Mutta asenne täytyy lähteä jo siitämiten asiasta puhutaan. Eli ei enää ei voida sanoa että kipu kuuluu väistämättä synnytykseen, koska näin ei enää ole.

sairaanhoitaja joka kaksi kertaa synnyttänyt.