Aika mielenkiintoista: mitä korkeammassa virassa lapsen vanhemmat ovat/vanhempi on...

No älä nyt viitsi :D

ettei antaisi ihmisten aseman vaikuttaa.

Itse olen koulunpuolella ja kyllä jokainen saa palautetta sen mukaan, mikä on aiheellista.

Pk kyllä myöntää ongelman kasvotusten, mutta hyssyttelee ja on kielteisellä kannalla esim. sen suhteen että ottaisin itse kiusaajan vanhempiin yhteyttä. Pitäisi vaan " ymmärtää tilanteita" ja niin edelleen... Nyt kyllä aion ottaa yhteyttä sen ipanan vanhempiin, oli miten oli.



Aika masentavaa ettei 5-vuotias ole moneen kuukauteen halunnut mennä hoitoon tämän itseään hieman vanhemman suunsoittajan ja leikkejä rikkovan pikkuterroristin takia.



Kun itse yritin kiusaajaa ihan ystävällisesti puhutella tässä eräänä päivänä (olin hakemassa lasta pois hoidosta ja lähtötilanteessa kiusaaja polki maahan siihen rakennetut hiekkarakennelmat ja alkoi huutaa, haukkua ja irvistellä) sain itse ihan saman kohtelun; irvistelyä, nimittelyä, lällätystä. Pk:n henkilökunta katseli eteerisesti muualle, oli kuin ei olisi mitään huomannut vaikka seisoi muutaman metrin päässä.



No, kiusaajalta tippui lakki. Oma lapseni nosti sen ja yritti ojentaa kiusaajalle. Palkaksi tuli ivallista naurua ja nimittelyä, tosi ala-arvoista sellaista.



Lähin hoitajista totesi vaan jotain kiusaaja-hirviön " tempperamentista" , mutta toki puuttui ja komensi HETI kun lähtiessä oma lapseni YHDEN kerran nimitteli kiusaajaa " tyhmäksi vauvaksi"



-ap-

Ei hyvää eikä pahaa palautetta, ei sitten niin minkäänlaista. Poika olisi menossa kouluun syksyllä, eikä edes koulukypsyystestejä ole tehty, eikä minkäänlaista keskustelua vanhempien kanssa, että miten poika on pärjännyt.



Että taitaa riippua ihan päiväkodista.

kunnanjohtajan muksu terrorisoi koko luokkaa.



kukaan ei uskaltanut tehdä asialle mitään.



itse tein, ja tämä kunnanjohtaja oli todella tyytyväinen.

lupasi tehdä asialle jotain ja tekikin.



poika rauhoittui heti, kun isä puuttui peliin.



ihmisiähän ne vaan on , samoin hoitataja / opettajat.

kaikki aristelee jotain, mutta haluavat oikeasti asioiden sujuvan.

Riippuu paljon lastentarhanopesta, miten hän yleensäkin suhtautuu kiusaamisiin. On niitä, jotka puuttuvat ja niitä jotka eivät. Ja voin sanoa rehellisesti omasta kokemuksesta, että mitä korkeammin koulutettu vanhempi, sitä kamalampia lapsia. Tietysti poikkeuksiakin oli mutta yleisesti ottaen opistotason ja sen alemman koulutuksen saaneet osasivat kasvattaa. Nuo virkamiehet eivät olleet pahemmin kotonakaan iltaisin vaan lapset haki päiväkodista mummit ja sedät ja milloin missäkin iltansa olivat. Säälittävää mutta totta.

jäävänsä sanavalmiudessa toiseksi tämän älykkään koulutetun kanssa.

Vierailija:

ihmisiähän ne vaan on, samoin hoitajat / opettajat.

kaikki aristelee jotain, mutta haluavat oikeasti asioiden sujuvan.

Mutta tuntuu vaan kurjalta olla itse se joka pistää asiaan liikettä, kun tilanne on kuitenkin ollut jo toista vuotta henkilökunnan tiedossa.

-ap-

Kun vastavalmistuneena aloitin virassani hyvinvoivan alueen koulussa opettajana, kaikki vanhemmat olivat minua vanhempia, suuri osa päättävissä asemassa olevia supliikki ihmisiä, en osannut toimia oikein. Vähitellen sitten opin. Vaikeus tulee kahtaalta.

Ensinnäkin koulutetulle ei riitä heppoiset perustelut. On varauduttava tosissaan käymään todellinen pitkä keskustelu, oltava rakentavia ehdotuksia (jotka eivät yleensä käy) ja pystyttävä erittäin hyvin perustelemaan asiansa. Usein heillä oli omia asinatuntija lausuntoja tutuilta psykiatreiltaan, kokeneilta opettajilta tsm, jotka pyörsivät täysin käsitykseni. Jos jotakin ongelmaa myönnettiin olevan, helposti kääntyi niin päin, että he kun eivät voi vaativan työnsä jne vuoksi asialle mitään oikeastaan koko juttu onkin minun syyni, joten ehkä järjestän asian jotenkin esim jos lapsi ei tee läksyjä jään joka päivä (ilman palkkaa) tekemään niitä hänen kanssaan, koska opettaminenhan on minun työni, ei vanhempien.

Toisekseen jos näillä koulutetuilla oli jotakin kritisoitavaa esim joku kiusaa, he tekivät heti samantien, kun ekaa kertaa kuulin asiasta, selväksi että kuka sitä ollaan, nyt asian on loputtava kuin seinään ja asiasta on oltu jo yhteydessä koulutoimenjohtajaan. Olen saanut sen kuvan, että sietokyky on alhainen ja ongelmat on totuttu hoitamaan delegoimalla ne muille. Vähemmän koulutetut kasvattavat itse lapsiaan, sanovat asiansa vaivihkaa, eikä pajavasaralla päähän. Pikkuhiljaa olen oppinut huomaamaan viestinnän eron. Vaivihkaa sanottu voi olla isompi ongelma kuin voimakkaasti sanottu asia.

sen verran voi olla perää, että korkeasti koulutettu ei jää kuuntelemaan kaikenlaista ja saattaa laittaa jauhot suuhun aika äkkiä.. näin ei tietysti pitäisi käydä. Mutta kun sitä päivähoidon marinaa kuuntelee tarpeeksi ei vain enää jaksa eikä sitten myöskään jaksa suodattaa sieltä mahdollisesti jotain todella olennaista.. en minä vain hirveästi niitä ihmisiä näin lähtökohtaisesti arvosta: eivät nekään vanhempia kuuntele eikä niitä tippaakaan kiinnosta, sitten väännetään jostain jonninjoutavista asioista vuositolkulla (vaikka miten lapsi pitää pukea) niin jo alkaa olla ihan sama mitä siellä tapahtuu..



Minun kokemus kuitenkin on, että vähemmän koulutettujen lapset vasta osaavatkin.. etenkin kun ne pidetään mahdollisimman pitkälle kotona vanhempien vuorotöiden ja väsymyksen armoilla, välillä viedään leikkipuistoon ammattitaidottomille ja ei-kiinnostuneille hoitajille tai muuhun kerhotoimintaan..



Minun lähipiirissä koulutettujen lapset nimenomaan käyttäytyvät - toki poikkeuksiakin on

minulla on päivähoidosta juuri tuo käsitys: äärettömän helposti annetaan jokin tyly ja ankara lausunto (esim. psykologin tai psykiatrin tehtäviin kuuluva) puolihuolimattomasti. kyllä sellainen vain vähän jää ihmetyttämään.. esim. alan ammattilaiselta tuon diagnoosin antaminen vie kuukausia, mutta päivähoidosta tällainen vain yhtäkkiä läimäistään päin naamaa sen enempää pehmittämättä tai mitenkään harkitusti..



KOmmunikaatiossa on parantamisen varaa

Ja hyvä kirjoitus nro 12. Olen itsekin pian valmistuva opettaja, mutta myös ärhäkkä vaatimaan hyvää argumentointia päätösten tueksi ja osaan kyllä pitää puoleni asiassa kuin asiassa... (Päiväkodista tulee kyllä lähes yksinomaan hyvää palautetta ja lapsi on siellä onneksi kiltti ja hyväkäytöksinen.) Mutta kerron kyllä usein mielipiteeni arastelematta myös silloin kun olen jonkun kanssa eri linjoilla: oli se sitten päiväkodin hoitaja, yliopiston professori tai joku viranomainen. (En toki töksäyttelemällä vaan varovasti kysellen ja keskustellen.)Yleensä rohkeus avata suunsa jostakin epäkohtana pitämästään asiasta on auttanut, jos ei muuten on saanut keskustella asiasta ja ehkä ymmärtänyt paremmin myös toisen näkökannan. Joku saattaa pitää minua hankalana, mutta pidän parempana puhua asiat selviksi heti, enkä jauhaa niitä loputtomiin selän takana. Joskus harvoin tietysti on ihan viisasta ottaa heti yhteyttä myös ns. ylempään päättävään elimeen.

laajan suvun ja tuttavapiirin omaavana.

kunnioitan kotona lapsensa kasvattavia kotiäitejä.

normaalit perhearvot ja tavat kunniaan.



lapsista voi huomata niiden olevan este vanhemmille.



heittopussilapset eivät saa mitään johdonmukaisuutta elämäänsä.

eivätkä osaa käyttäytyä missään tilanteessa oikein.



se on sitten ammattikasvattajien vika.