Lue keskustelun säännöt.
Paha ongelma parisuhteessa, ammattiapuako?
25.05.2006 |
Mulla alkaa olla pipo melko kireellä. Vaikka miten olen yrittänyt ja välillä arki menee ihan mutkattomastikkin, mutta huomaan jo olevani tosi kiree ja sanoin aamulla miehellekkin rumasti. Myötä ja vastamäessä, lupaus on annettu, vastamäki on vaan ollut melko pitkä jo...
Vuosi sitten toukokuussa aloimme rakentaa taloa jota jo vuosikaudet sunniteltiin. Lokakuussa syntyi kuopus, neljäs lapsemme. Joulukuussa mies tippui työmaalla rakennustelineeltä ja loukkasi selkänsä pahan kerran. S1 -nivel vaurioitui, tule oireilemaan lopun ikäänsä, välillä on parempi, välillä taas tosi huono.
Makuuasento saa selän aivan jumiin, pääsee liikkumaan omaa tahtiaan, pääsee autoon ja kävelemään huonosti, voi käydä esim. kaupassa kun saa työntää kärryjä eikä nosta mitään. Joskus voi kantaa vauvaa, useinmiten ei, syöttää pystyy kun nostan vauvan tuoliin. Lähinnä hän pystyy kuskaamaan isompia lapsia autolla. Sairaslomalla on siis ansiotyöstään, mutta koittaa silti rakentaa. Talon rakennus on siis kestänyt ja kestänyt, syö miestä sekin, kuten naistakin.
Puoli vuotta minä olen tehnyt täällä lähes kaiken pääsemättä koskaan yhtään minnekkään, mies ei uskalla jäädaä lasten kanssa. Minä hieron, kuuntelen, kannan lääkettä, toimin kävelykeppinä, otan suihin...
Minä en saa mitään muuta kuin kommentin " sä olet ihana" . Tottakai rakastan miestäni ja teen hänen vuokseen mitä vaan, eihän hän tahallaan ole " vammainen" kuten itse asian ilmaisee. Luultavasti vaivat helpottaa aina hetkeksi jossain vaiheessa, mutta...
Äitiysloma loppuu pian, takis jo mieli töihin, mutta miten jaksan kun teen kotonakin kaikki? Miten kauan jaksan tätä seksitöntä elämää? Olen vaan " ihana" saamatta enää koskaan mitään vastakaikua mihinkään...
Kiitos, tuskin kukaan ymmärsi, mutta mua helpotti
Kommentit (4)
mieshän voi olla kotona " työnjohtajana" ja palkattu lastenhoitaja nostelee ja kantelee.
se on varmasti ihan kauhea paikka sanoa miehelle että kaipaat ihan rehellisen itsekkäästi muutakin kuin ihanana oloa, mutta pakkohan sun on sanoa. kerro ihan mahdollisimman rehellisesti tunnoistasi, epämääräisestä vihjailusta mies saa varmasti helpommin sen kuvan että sulla menee hermo häneen ja hänen vammaisuuteensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia oikeen paljon sinulle ja perheellesi!
Minulla mies on myös vammautunut. Toisaalta taidan itse olla sen verran epäseksuaalinen, että en oikeastaan enää edes kaipaa seksiä. Tällä hetkellä olen työtön ja se tuntuu sopivan meidän elämään. Haen koko ajan töitä ja jokainen kerta, kun en saa töitä, minua kirpaisee. Silti tiedän, että tähän elämäntilanteeseen ei työelämä sopisi. Ehkä eniten harmittaa se, että en voi itse valita, olenko kotona vai en. Jos saisin valita, jäisin ehkä joka tapauksessa kotiin.
Oletteko hakeneet hoitotukia ja kaikkea mahdollisia tukia, mitä voi hakea, kun on vammainen. Meillä ei ole muuta kuin vain miehen eläke, mutta olemme joskus hakeneet eri tukia. Kysykää myös henkilökohtaista avustajaa sosiaalitoimistosta. Sitäkään mieheni ei ole saanut, mutta ainahan voi kysyä. Kyllä aina joku saa avustajan, vaikka toinen ei saisikaan.
Terveellekin se on jo hirveä ponnistus. Kannattaa siis palkata kirvesmies tekemään talo valmiiksi. Maksaahan se, mutta eikö nyt vakuutuskin jotenkin korvaa tuossa tilanteessa.
Ja toiseksi, kerro miehellesi, että olet ihan puhki. Järkätkää kahdenkeskistä aikaa ja harrastakaa sitä seksiä! Kyllähän sitä voi heikommallakin selällä harrastaa, kun vaan mielikuvitusta käyttää! Eihän kukaan jaksa jatkuvassa puutteessa olla, ei näköjään miehesikään, kun kumminkin hänet hoitelet, saamatta itse mitään!
Siis puhukaa!