Lue keskustelun säännöt.
Onko väärin olla iloinen oman lapsensa osaamisesta?
25.04.2006 |
Kaikki käsittävät kehuskeluna sen, että olen ylpeä lapsestani, joka nyt alle 3-vuotiaana opettelee lukemaan. Osaa kirjoittaa oman nimensä ja paljon muutakin. En tietystikään vertaile muihin lapsiin tai edes ajattele, että olisi jotenkin parempi, on vain omanlaisensa ja olen niin kamalan ylpeä hänestä =)
Onko se sitten väärin? Pitääkö pitää suu supussa kun kysytään mitä hän osaa? :(
Kommentit (4)
samoin kuin kuopuksesta olen ylpeä jokaisen uuden asian kohdalla. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai sää saat intoilla lapsesi osaamisesta! Määkin oon onnellinen jos oppii jotain!!
Hehkutatko pienempiäkin osaamisia? Tai mainitset vaikka ettei teijän lapsi tee jotain mitä jonkun toisen lapsi tekee..
Varmaan jotain äitiä riipasee noin iso harppaus lapsesi osaamisessa, mutta minkäs sille nyt tekee -kai sun lapses jää jossain jälkeen toisia..
Vaikka oppimiset ei oo mikään kilpailu niin aika pahasti joku saattaa ajatella, eihän lasta voi kahlita puuhun odottamaan toisia vaan tarjota lisää virikkeitä!!
Ole ihan vilpittömästi onnellinen ja jaa onnesi!
Ei varmaan kukaan. Yleensäkin minusta on vähän outoa luetella näitä lasten osaamisia muille. Toki omasta lapsestaan saa olla ylpeä ja onnellinen, mutta sen voi olla ihan ilman että muille niitä kehuskelee. Ja ei sen vuoksi, mitä muut ajattelevat vaan siksi, että lapsesi oppii pian huomaamaan, mikä on äidille kaikkein tärkeintä ja millä saa äidin oikein säihkymään. Sehän on se asia tietysti, mitä pitää puhua ympäriinsä kaikille ihmisille, sehän on se, että osaan lukea. Itse en puhu lasten asioita ympäriinsä muille. Joku yksityisyys lapsillekin.
Mutta kerro lapsellesi kuitenkin päivittäin miten paljon välität ja että olet ylpeä! ; )
-äiti jonka lapsi oppi kertotaulut 4v.