Lapseni lintsailee, mitä tehdä, onko teillä omia kokemuksia?

Eikä siihen mikään auttanut, koulu mentiin läpi just ja just ja se riitti.



En tiedä mikä muka olisi auttanut ei ainakaan aresti (karkasin kotoa) eikä viikkorahan pois otto (aina löytyy keinot saada rahaa/varatstaa)



Tai no! Tietenkin kaveripiiri vaikuttaa.

En minäkään varmasti olisi lintaisllut jos kaikki ystäväni olisivat olleet tunnollisia.

Mutta aina tiesin, että lukioon menen. Vihasin koulua kuitenkin.



Jos olisin ollut eri kaveripiireissä, niin olisi varmaan mennyt tosi huonosti. Meillä vanhemmat vahtivat, kenen kanssa saa olla. Tietty, jos joku kiellettiin, niin kun valvova silmä vältti, niin minä häivyin. En saanut tuossakaan iässä mennä koulubileisiin tai olla pitkään ulkona. Kontrolli tehosi.

kun ystävänsä ovat ihan tavallisia suht tunnollisia tyyppejä eikä tuo lintsailu ole ymmärtääkseni mitenkään yleistä heidän joukossaan.

Alan olla huolissani, voisiko tuo olla jonkinlaista masennusta?

sitten varmaan masennusta tai koulukiusaamista. Raahaa hänet lääkäriin ja selvitä se masennus ensin pois. Ehkä hän ulkopuolisen kanssa keskusteleekin, kuka nyt äitinsä kanssa tuon ikäisenä puhuisi....

Nythän on yhteishaku menossa. Onko lapsesi hakenut jo jatko-opitoihin? Meillä noille teineille on tehty selväksi jo yläasteen alussa, että opiskelua on peruskoulun jälkeenkin jatkettava. Yläaste opiskellaan niin että saataisiin mieluinen opiskelupaikka. Jos opiskelu ei kiinnosta on töitä löydettävä ja otettava vastuuta omasta elämästä. Täysin pois suljettu vaihtoehto on jäädä kämpille makaamaan, moista en elättäsi.



Onko lapsesi keskustellut tilanteestaan opon tai kuraattorin kanssa? Jos ei, kannattaisi sinun olla heihin yhteydessä ja ilmaista huolesi. Masennus on myös vaihtoehto, joka vaatii ehdottomasti apua. Juttele lapsesi kanssa ilman syytöksiä ja painostusta, tee selväksi että olet huolissasi hänen hyvinvoinnistaa ja tulevaisuudestaan, kysy miten voisit häntä auttaa, haluaisiko hän jutellan esim. ammattilaisen kanssa.

Voimia sulle AP:

Mua kiusattiin, jonka vuoksi ei huvittanut sinne lähteä.. Ala-asteelta pääsin keskiarvolla 8.1. Ja yläaste päättyi numeroin 5.4, pelkästään siitä syystä etten ollut paikalla..

ja asuntoa vastaan tekemään kaikki kotityöt.



Se opiskeleminen täytyy vaan tehdä motivoivammaksi kun kotona löhööminen.

Kyselisin ensin hänen syitään ja sitten ilmaisin oman huolestumiseni .Ottaisin yhteyttä luokanvalvojaan, onko koulussa huomattu jotakin poikkeavaa.

Varaisin ajan lääkärille tai psykologille,koulukuraattorille tai koulun terveydenhoitajalle.

Keskustelin tässä eräänä päivänä yhden virkavapaalla olevan ylä-asteen opettajan kanssa.Olin ihan tyrmistynyt, kun kuulin pojista joita vanhemmat eivät saa kouluun lähtemään...oppivelvollisuus on kaikilla ja perhekoti on äärimmäinen vaihtoehto.Toivottavasti saat asiat järjestymään...takana luultavasti saattaa olla koulukiusaamista,masennusta tai nuoren näköalattomuutta tulevaisuuden suhteen,käyttääkö päihteitä,seurustelusuhteita....ota selvää ja jututa hänen kavereitaan...jos sitä kautta aukenee.

Pääasia on välittäminen ja puuttuminen =) Onnea ja siunausta sinulle sekä lapsellesi-älä luovuta !

Tylsyyttä se taisi enimmäkseen olla. Koulussa oli jumalattoman tylsää, kun piti laahustaa samaa tahtia hitaimpien kanssa.

Todistuksessa eivät numerot laskeneet koskaan tuon takia. Nuhteita toki sain vähän väliä, mutta nekin unohtuivat taas pian.

Minulla ei ollut koskaan mitään ongelmia tuon kanssa.

Koulussa ei syö mitään, yöunet ilm. liian lyhyet, ei ulkoile tarpeeksi, siinä juttuja, joihin yritetään saada parannusta ja sitten katsotaan, miten käy.

Meillä on aina ollut hyvät välit ja ihmettelen, ettei noista puhtaasti fyysisistä oireistaan ole uskaltanut puhua.

Meillä on käyty vääntöä jatko-opinnoista. Poikaa kiinnostaa vain ja yksi tietty ala, mitä ei peruskoulupohjalta voi opiskella, mutta haluaisi ihan itsekseen sillä alueella kehittyä. Olen yrittänyt puhua erikoislukion puolesta, mutta saa nyt nähdä. En ole toisaalta huolissani, vaikkei oma ala löytyisi nyt ja heti, olen itsekin opiskellut kolmessa paikassa ennenkuin oma ala löytyi. Ja kaikesta on ollut hyötyä.

Kiitos kaikille ihanille vastaajille!